Asiasanasto.fi

kor­val­li­nenadjektiivi, substantiivi

/ˈkorʋɑlːinen/

Johdettu sanasta: korva

Merkitykset

  1. 1.korvalla tai korvilla varustettuKorvallinen astia.
  2. 2.päässä korvanseutu, erit. korvan taustaHän raapi ihmeissään korvallistaan.

Etymologia

korva + johdin -llinen

Liittyvät sanat

Käännökset

  • saksaOhrmuschel

Esimerkkilauseet

Noinpa tiesin, noinpa luulin, noinpa arvelin ikäni: et sä, neiti, neiti olle oman vanhemman varassa, äskenpä olisit neiti miehelähän mennessäsi; kun oisi jalka kynnyksellä, toinen korjassa kosijan, oisit päätäsi pitempi, korvallista korkeampi.

Eino Leino, Kalevala näyttämöllä

Mutta kaikilla ukoilla keikkuu päässä korkea, verkapohjainen puuhkalakki, jonka reunoja kiertää punanruskea revonnahka, korvallisia ja otsapuolta punaiset ja keltaiset verat, vieläpä valkeat, siniset ja punaiset lasihelmet.

Lauri Haarla, Kurkien taru

Toisaalta topologinen torus voi olla geometriselta muodoltaan mutkikkaampikin: esimerkiksi myös tavallisen (korvallisen) kahvikupin pinta on homeomorfinen tavallisen toruksen kanssa, mikä on antanut aiheen määritellä topologi leikillisesti "henkilöksi, joka ei näe eroa munkkirinkilän ja kahvikupin välillä".

Wikipedia: Torus

Esiintymistiheys

398 esiintymää, 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikorvallinen
Genetiivikorvallisen
Partitiivikorvallista
Essiivikorvallisena
Translatiivikorvalliseksi
Inessiivikorvallisessa
Elatiivikorvallisesta
Illatiivikorvalliseen
Adessiivikorvallisella
Ablatiivikorvalliselta
Allatiivikorvalliselle
Abessiivikorvallisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit