kor­val­li­nen

adjektiivi, substantiivi/ˈkorʋɑlːinen/
Jaa

Johdettu sanasta: korva

Merkitykset

  1. korvalla tai korvilla varustettuKorvallinen astia.
  2. päässä korvanseutu, erit. korvan taustaHän raapi ihmeissään korvallistaan.

Etymologia

korva + johdin -llinen

Liittyvät sanat

Käännökset

  • saksaOhrmuschel

Esimerkkilauseet

Noinpa tiesin, noinpa luulin, noinpa arvelin ikäni: et sä, neiti, neiti olle oman vanhemman varassa, äskenpä olisit neiti miehelähän mennessäsi; kun oisi jalka kynnyksellä, toinen korjassa kosijan, oisit päätäsi pitempi, korvallista korkeampi.
— Eino Leino, Kalevala näyttämöllä
Mutta kaikilla ukoilla keikkuu päässä korkea, verkapohjainen puuhkalakki, jonka reunoja kiertää punanruskea revonnahka, korvallisia ja otsapuolta punaiset ja keltaiset verat, vieläpä valkeat, siniset ja punaiset lasihelmet.
— Lauri Haarla, Kurkien taru
Toisaalta topologinen torus voi olla geometriselta muodoltaan mutkikkaampikin: esimerkiksi myös tavallisen (korvallisen) kahvikupin pinta on homeomorfinen tavallisen toruksen kanssa, mikä on antanut aiheen määritellä topologi leikillisesti "henkilöksi, joka ei näe eroa munkkirinkilän ja kahvikupin välillä".
— Wikipedia: Torus

Esiintymistiheys

398 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikorvallinen
Genetiivikorvallisen
Partitiivikorvallista
Essiivikorvallisena
Translatiivikorvalliseksi
Inessiivikorvallisessa
Elatiivikorvallisesta
Illatiivikorvalliseen
Adessiivikorvallisella
Ablatiivikorvalliselta
Allatiivikorvalliselle
Abessiivikorvallisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet