kor­va

erisnimi, substantiivi/ˈkorʋɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kor-va (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 1 144. yleisin sana

Merkitykset

  1. nisäkkäillä kolmesta rakenteellisesta ja toiminnallisesta osasta muodostuva elin, joka aistii ääniä ja toimii tasapainoelimenä ja liikeaistimenaKorva on kuuloelin.
  2. korvan pään ulkopuolelle näkyvä osa, korvalehtiisot korvat
  3. astian kädensija, kupin tai mukin kannikeMukista on lohjennut korva.
  4. (murre)(kuva)jonkin sivu, vieri, ääri; läheisyyskosken korvalla, tien korvassa

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Sotken suohon, sammalihin — Syö sitta, unennäkijä' Kun sie nouset noitumahan ja asetut arpomahan, pese suutasi sisästä, kieltä korvien tasalta.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
"Tässä te näette, miten tehdään, kun ollaan korvia myöten rakastunut ja sanotaanpa ajattelevan naimistakin", huusi Otik seuraavana aamuna, noustessaan vaunuihin, joiden oli vietävä hänen ystävänsä Pragiin.
— Karolina Svietla, Kylätohtori
Sen korvat, silmien ympärystät, kuono, raajat ja hartiat ovat mustat ja muu vartalo valkoinen.
— Wikipedia: Isopanda

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan korva lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Korvaani kuiskasi tämä, että pian oli tuleva loppu lättiläisparan kärsimyksistä.
— Johannes Granö, Kuusi vuotta Siperiassa
Mutta rouva kuunteli siksi herkällä korvalla, että sai selville ainakin suuntia.
— Kaapro Jääskeläinen, Iloisia juttuja III
On kuusi korvaa niitä sieppaamassa, on viisikymmentä ääntä korvia täyttämässä.
— Gudmundur Kamban, Skalholtin neitsyt I
Kaukaa kuuluvan ukkosen hiljaiset jyrähdykset kantautuivat korviini nummen yli.
— Arthur Conan Doyle, Tarinoita lääkärien elämästä

Etymologia

1korva1 – kuuloelin; kahva, kädensija; (esim. merran tai heinäsuovan) sivussa oleva tukipuu

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkorva; korvās ’rinnalla, vieressä’
karjalakorva ’korva, vierus, vieri; korvakko’, korvattšu ’korvakko; korva (esineen)’
lyydikorv(e̮) ’korva; heinäsuovan päässä oleva tukipuu’, korvatš ’suovan päissä tai auman ympäri olevia pystypuita vasten vinosti asetetut tuet’
vepsäkorv ’korva’, korvalīńe ’korvapuusti’, korvatš ’toimikas (kangas)’
vatjake̮rva
virokõrv (g. ‑a) ’korva; kädensija; vierus’
liivikūora ’korva’

(karjala korvattšu, lyydi korvatš → venäjä murt. Aunus korbáč, korváč, korvačí ’verkkovapeet’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame goarˈve: bælˈljĕ-g ’korvareikä; (Friis) korvarusto, korvan ympärysrusto’ (? ← suomi; ruotsinsaame kårve ’veneen hanka’, koltansaame kŏărvĕ (kildininsaame turjansaame) ’haarapäinen seiväs telineitä varten’ ← suomi)
udmurttikwar ’lehti’
komikor, Jazvan komi eli itäpermjakki kur ’sama merkitys’
–? unkari harap ’kuivunut ruoho, puista pudonneet kuivat lehdet ja oksat; ruoho- tai sänkipalo; palanut pensaikkoinen paikka’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus korva.

2korva2 – pieni koski, kosken vuolle

Sanakirjassa
Käsitellään sanan koura yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkobra, kobrata ’kouraista’, kobristā; kobri ’riihessä jyvien luontiin käytetty lapiomainen väline’
karjalakopra, kopristoa
lyydikobr(e̮) ’koura; tuulaskoura’, kobrištada
vepsäkobr ’koura, nyrkki’, kobrda, kobrotada ’kouria, kopeloida’
vatjakobra ’koura’, kobri ’viljalapio’
viromurt. kobratäis ’kourallinen’, kourad ’kädet (halv.)’ (molemmat todennäköisesti ← suomi; karjala → venäjä murt. kóbra ’kourallinen; suuri likainen käsi, koura’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

ruotsinsaameruotsinsaame kåbre ’kovera, alta ontto (esimerkiksi jyrkänne)’, k. paroh ’hyökyaallot’, luulajansaame kåb´rē ’jokin tuohen tavoin käpristynyt’, pohjoissaame goarˈve ’räystään tavoin kaartuva maan, vuoren tai kinoksen reuna; pieni koski’, inarinsaame koarvi ’ulkoneva reunama’, koltansaame kŏă´brĕ (kildininsaame turjansaame) ’kouru; jyrkkä kynnys koskessa, kovera kosken kuohu’ (→ suomi murt. (Peräpohja Pohjanmaa) korva ’pieni koski, kosken vuolle’)
itähantiitähanti kuγər, kăγər ’koura, pivo, kouraus (esimerkiksi heinää)’

. Katso myös kouru.

Samaa juurta olevia sanoja

3korva3 – makkara, makkarakeitto

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: korv)
Slangissa
1950 lähtien

Helsingin slangissa

korva ’makkara, makkarakeitto (koulussa)’

← ruotsi korv ’makkara’ (jonka alkuperä on epäselvä).

Johdoksia: korvari ’makkara’

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.handle, ear
  • ruotsiöra
  • saksaOhr (n), Henkel (m)
  • ranskaoreille (f), poignée
  • venäjäушко, ручка, ухо
  • esp.oreja, oído
  • virokõrv
  • italiaorecchio (m)
  • puolaucho (n)
  • norjahank, øre

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • ear
  • handle

Esiintymistiheys

258 121 esiintymää · 98.3 / milj.

Suomi24
106.3
Sanomalehdet
55.8
Aikakauslehdet
48.8
Wikipedia
38.8
Reddit
75.6
Tekstitykset
85.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: korvat 16 % · korvien 13 % · korvaan 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-orʋɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Korva. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/korva