ko­to­na­o­lo

Hänen historiansa kulki jo entisen kotonaolon aikana niinkuin erillään muista veljeksistä.

Oli maaliskuun päivän iltahämärä 1898. Olin silloinkin raskaissa mietteissäni Heikkilän kamarissa, kun nuori mies kasvot ihastuneina minun kotonaoloni vuoksi tuli sisään ja sanoi: "Kalle Korhoselta terveisiä." Samalla hän kaivoi kirjeen povestaan ja sanoi: "Se Kalle Korhonen laittoi minut kätten mahtain tuomaan teille tätä kirjettä; hän sanoi sen olevan niin kiireellinen, että se postin kautta lähettämällä joutuisi tänne liian myöhään." Tunsin säpsähtäväni ja kirjettä miehen kädestä ottaessani sanoin: "Mitähän se sitten sisältää?" "En tiedä sen enempää", sanoi mies ja istuutui tuolille.