kui­ke­lo

substantiivi/ˈkui̯kelo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kui-ke-lo (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. laiha henkilö

Esimerkkilauseet

Kelovaaralainen oli enemmän pitkä ja kuivaluinen, aivan vaalakkaverinen kuikelo, kun sen sijaan Koivuaholainen oli lyhyt ja pönäkkä, hyvin mustapintainen miehen kellukka.
— Simo Eronen, Rikas mies
Kylläpä on koko kuikelo, vaan eipähän kuole... Ei se toki kuole ... siinä saattaa olla kuikelota jäämättömään päivään, kunhan sitä vaan elättää, ja elättäähän sitä pitää, kuikelota... Eee ..
— Kauppis-Heikki, Kirottua työtä
Romaani huipentuu, kun Henrylle ja Kuikelolle paljastuu, että aikaisemmin kun Tripodit vangitsivat Willin tämän kainaloon laitettiin paikannuslaite.
— Wikipedia: Tripodien aika

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuikelo lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Tuo laiha kuikelo punaisine, pitkine nenineen näytti siinä tulen ääressä kyyköttäessään sairaalta, palelevalta linnulta.
— Dmitri S. Merežkovski, Ylösnousseet jumalat I

Etymologia

Alkuperä
Murresana
Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuikistaa yhteydessä
Vastineita
karjala

Vertaa murteellinen kuikelo (lähinnä itämurteet ja Pohjanmaa) ’pitkä ja laiha ihminen, kapea esine’, joka liittyy ehkä verbiin kuikistaa.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakuikistoa ’kurkistaa, kurkottaa’, kuikissella.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

1 071 esiintymää · 0.4 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 2 (palvelu)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uikelo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuikelo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuikelo