Asiasanasto.fi

puikelo

substantiivi

/ˈpui̯kelo/

Merkitys

  1. 1.kukkivilla kasveilla kukinnon tyyppi, jossa yksittäiset kukat ovat varrettomasti kiinni paksussa, pitkulaisessa ja pehmeässä lapakossa

Synonyymit

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.spade, spadix
  • ruotsikolv
  • norjakolbe

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Kalmojuuri.— Koteloton. Puikelo sulkea. Kehä yksipuolinen, verhomainen, 6-lehtinen.

Elias Lönnrot, Flora fennica

Katajassa ja eräissä muissa ovat kukkasuojukset yhteen kasvettuneet marjakuoreksi, jota marjaa nimitetään marjakävyksi (galbulus, bärkotte). puikelo (spadix, blomkolf), pitkänomainen kukostus, jossa kukkavarren pää on paksuksi turvonnut ja kukat siihen kuin sisään painuneet, e.m.

Elias Lönnrot, Kasvikon oppisanoja

Itse kukinto on tiheän tähkämäinen puikelo ( spadix), ja siinä on runsaasti perättömiä, esilehdettömiä ja kaksi - tai kolmilukuisia kukkia.

Wikipedia: Vehkakasvit

Englanninkieliset vastineet

  • spadix
  • spade

Taivutustiedot

Taivutusluokka 2

Nominatiivipuikelo
Genetiivipuikelon
Partitiivipuikeloa
Essiivipuikelona
Translatiivipuikeloksi
Inessiivipuikelossa
Elatiivipuikelosta
Illatiivipuikeloon
Adessiivipuikelolla
Ablatiivipuikelolta
Allatiivipuikelolle
Abessiivipuikelotta

Riimit

-uikelo

Kaikki riimit