kul­ke­mi­nen

substantiivi/ˈkulkeminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kulkea

Merkitykset

  1. liikkuminenUpottavalla suolla kulkeminen on varsin työlästä.
  2. IV-infinitiivi verbistä kulkea

Synonyymit ja vastakohtasanat

Etymologia

kulkea-verbistä muodostettu teonnimi

Liittyvät sanat

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Me voimme myös itse nähdä tietä, itse ymmärtää, mihin päin on kulkeminen ja siis itse laatia itsellemme käskyjä.
Pekka Ervast, Salatiedettä omin päin
Lumikin oli jo siksi sulanut, että rattailla kulkeminen kävi tavallisen hyvin.
Marja Salmela, Taistelun teitä
Muita kohdattuja haasteita olivat olosuhteet, joissa robotti ja tietokone toimivat; yleensä korkea lämpötila ja pölyinen ilmasto, sekä nopea liike ja kuoppainen kulkeminen.
Wikipedia: Robottiratsastaja

Englanninkieliset vastineet

  • advancement

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikulkeminen
Genetiivikulkemisen
Partitiivikulkemista
Essiivikulkemisena
Translatiivikulkemiseksi
Inessiivikulkemisessa
Elatiivikulkemisesta
Illatiivikulkemiseen
Adessiivikulkemisella
Ablatiivikulkemiselta
Allatiivikulkemiselle
Abessiivikulkemisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet