kul­ke­mi­nen

substantiivi/ˈkulkeminen/
Jaa

Johdettu sanasta: kulkea

Merkitykset

  1. liikkuminenUpottavalla suolla kulkeminen on varsin työlästä.
  2. IV-infinitiivi verbistä kulkea

Synonyymit ja vastakohtasanat

Etymologia

kulkea-verbistä muodostettu teonnimi

Liittyvät sanat

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Me voimme myös itse nähdä tietä, itse ymmärtää, mihin päin on kulkeminen ja siis itse laatia itsellemme käskyjä.
— Pekka Ervast, Salatiedettä omin päin
Lumikin oli jo siksi sulanut, että rattailla kulkeminen kävi tavallisen hyvin.
— Marja Salmela, Taistelun teitä
Muita kohdattuja haasteita olivat olosuhteet, joissa robotti ja tietokone toimivat; yleensä korkea lämpötila ja pölyinen ilmasto, sekä nopea liike ja kuoppainen kulkeminen.
— Wikipedia: Robottiratsastaja

Englanninkieliset vastineet

  • advancement

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikulkeminen
Genetiivikulkemisen
Partitiivikulkemista
Essiivikulkemisena
Translatiivikulkemiseksi
Inessiivikulkemisessa
Elatiivikulkemisesta
Illatiivikulkemiseen
Adessiivikulkemisella
Ablatiivikulkemiselta
Allatiivikulkemiselle
Abessiivikulkemisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet