1kulkku1 – pellavan siemenkota
- Vanhin tieto
- Raamattu, 1642
- Levinneisyys
- Lounais-Suomi
- Vastineita
- viro
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä (epävarma)
| viro | murt. kulk ’vesikupla’. |
|---|
kulk-ku (2 tavua) · 6 kirjainta
Laulajan laki palaapi, Runoin kulkku kuivettuupi, Vaan ei korvat kuuntelian.Eikä siinä tyydytä pelkkiin ojankoukeroihin, vaan keskipellon alavahkosta notkelmasta aukeaa ankara valtaoja, oikea Kurjuksen kulkku, joka on pimittämäisillään kaivurit lotisevan märkään, savenharmajaan hotoonsa.Ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.) henk' ei rasvaton heläjä, rinta ei vierre viertehetön; juua tahtoo kuiva kulkku, 5 laulella lipiä kieli, juossa jalkava hevonen; tupa on tehty miesten tulla, talli tantsivan orosen, läävä lehmän lämmitellä, 10 sauna akkojen asua.| viro | murt. kulk ’vesikupla’. |
|---|
Lainalähde: Alkuperä epäselvä, mahdollisesti ? ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja kverk ’leuan ja kaulan tekemä kulma’, mon. kverkr tai kverkar ’kurkku’, kyrkje ’kuristaa, kiristää kurkusta’, muinaisruotsi qvärk, mon. qvärkar ’kurkku, nielu’, nykyruotsi murt. kvärk ’kaula, kurkku’, Kvarken = Merenkurkku (vertaa viro merekurk, liivi mieʾrkurk ’salmi’), tai ? ← slaavilainen *kŭrkŭ: muinaiskirkkoslaavi krŭkŭ ’kaula’, tšekki krk ’sama merkitys’, krkoška ’kurkku, kita, kaula’, puola kark ’kaula, niska’, sorbi kyrk ’kaula, kurkku’.
Myös suomalais-ugrilainen rinnasteluja on esitetty, joista ersämordva kirga, korga, mokšamordva kə̑rga ’kaula’, kə̑rga-paŕ ’kurkku, kita, henkitorvi’ on merkityksen puolesta mahdollinen, mutta äänteellisesti epäilyttävä, udmurtti gi̮rk ’ontelo, kolo’, komi gi̮rk ’(ruumiin) sisus, sisälmykset; ontelo; vyötärö’ äänteellisesti mahdollisia, mutta merkityksen puolesta epäilyttäviä, mari körγə ’sisus’, pohjoismansi kīwər ’sama merkitys’ kummassakin suhteessa mahdottomia.
Etupäässä suomi itämurteet, inkeroinen ja karjala kulkku ’kurkku, nielu’ | viro murt. (Kuusalu) kulkida ’äkkiä niellä (esimerkiksi vettä); märehtiä; oksentaa’ ovat ehkä epätavallisia muunnoksia kurkku sanasta
tai ← germaaninen, vertaa nykytanska kulk ’ruokatorvi, kita; siemaus’, kulke ’juoda loksuttaen’, nykyruotsi murt. kolka ’juoda ahnaasti’, kolk, kulk ’siemaus, kulaus’, keskialasaksa kolk, kulk ’vesihauta, veden syövyttämä syvänne’ jne.
| inkeroinen | kurkku |
|---|---|
| lyydi | kurk, kurku |
| vepsä | kurk (g. ‑un) |
| vatja | kurkku |
| viro | kurk (g. kurgu) |
| liivi | kurk ’kurkku, nielu’. |
suomi → eteläsaame gurke ’nielu, kita’, luulajansaame kurʿkōs ’henkitorvi’, pohjoissaame gurˈko ’kurkku’.
56 esiintymää · 0.0 / milj.
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ulkːu
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Kulkku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kulkku