kulk­ku

substantiivi/ˈkulkːu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kulk-ku (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (rinnakkaismuoto)sanan kurkku rinnakkaismuoto

Esimerkkilauseet

Laulajan laki palaapi, Runoin kulkku kuivettuupi, Vaan ei korvat kuuntelian.
— Uno Harva, Kauko-Karjalan häärunot
Eikä siinä tyydytä pelkkiin ojankoukeroihin, vaan keskipellon alavahkosta notkelmasta aukeaa ankara valtaoja, oikea Kurjuksen kulkku, joka on pimittämäisillään kaivurit lotisevan märkään, savenharmajaan hotoonsa.
— Lauri Haarla, Nuori pirkkalaispäällikkö II
Ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.) henk' ei rasvaton heläjä, rinta ei vierre viertehetön; juua tahtoo kuiva kulkku, 5 laulella lipiä kieli, juossa jalkava hevonen; tupa on tehty miesten tulla, talli tantsivan orosen, läävä lehmän lämmitellä, 10 sauna akkojen asua.
— Adolf Neovius, Parasken runot

Etymologia

1kulkku1 – pellavan siemenkota

Vanhin tieto
Raamattu, 1642
Levinneisyys
Lounais-Suomi
Vastineita
viro
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

viromurt. kulk ’vesikupla’.

2kulkku2 – kurkku, nielu

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kurkku yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lainalähde: Alkuperä epäselvä, mahdollisesti ? ← skandinaavinen, vertaa muinaisnorja kverk ’leuan ja kaulan tekemä kulma’, mon. kverkr tai kverkar ’kurkku’, kyrkje ’kuristaa, kiristää kurkusta’, muinaisruotsi qvärk, mon. qvärkar ’kurkku, nielu’, nykyruotsi murt. kvärk ’kaula, kurkku’, Kvarken = Merenkurkku (vertaa viro merekurk, liivi mieʾrkurk ’salmi’), tai ? ← slaavilainen *kŭrkŭ: muinaiskirkkoslaavi krŭkŭ ’kaula’, tšekki krk ’sama merkitys’, krkoška ’kurkku, kita, kaula’, puola kark ’kaula, niska’, sorbi kyrk ’kaula, kurkku’.

Myös suomalais-ugrilainen rinnasteluja on esitetty, joista ersämordva kirga, korga, mokšamordva kə̑rga ’kaula’, kə̑rga-paŕ ’kurkku, kita, henkitorvi’ on merkityksen puolesta mahdollinen, mutta äänteellisesti epäilyttävä, udmurtti gi̮rk ’ontelo, kolo’, komi gi̮rk ’(ruumiin) sisus, sisälmykset; ontelo; vyötärö’ äänteellisesti mahdollisia, mutta merkityksen puolesta epäilyttäviä, mari körγə ’sisus’, pohjoismansi kīwər ’sama merkitys’ kummassakin suhteessa mahdottomia.

Etupäässä suomi itämurteet, inkeroinen ja karjala kulkku ’kurkku, nielu’ | viro murt. (Kuusalu) kulkida ’äkkiä niellä (esimerkiksi vettä); märehtiä; oksentaa’ ovat ehkä epätavallisia muunnoksia kurkku sanasta

tai ← germaaninen, vertaa nykytanska kulk ’ruokatorvi, kita; siemaus’, kulke ’juoda loksuttaen’, nykyruotsi murt. kolka ’juoda ahnaasti’, kolk, kulk ’siemaus, kulaus’, keskialasaksa kolk, kulk ’vesihauta, veden syövyttämä syvänne’ jne.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkurkku
lyydikurk, kurku
vepsäkurk (g. ‑un)
vatjakurkku
virokurk (g. kurgu)
liivikurk ’kurkku, nielu’.

suomi → eteläsaame gurke ’nielu, kita’, luulajansaame kurʿkōs ’henkitorvi’, pohjoissaame gurˈko ’kurkku’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

56 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ulkːu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kulkku. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kulkku