Asiasanasto.fi

kulkuripoika

substantiivi

/ˈkulkuriˌpoi̯kɑ/

Yhdyssana: kulkuri + poika

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.vaelteleva nuori poika tai nuori irtolainen

Esimerkkilauseet

Kulkuripoika näki vieressä tien tuon aukeavan lemmen kukan — katsella, vaan ei omistaa, on kulkuripojalla lupa...

Väinö Kataja, Eri isää

Jos heinähäkillä makaileva renkimies tai paperipuumetsästä palaava kulkuripoika sattuu heidät näkemään, kääntää hän kankeata päätään, jopa pysähtyy tai pysäyttää hevosensa ja panee tupakaksi.

Urho Karhumäki, Halki vuoren

Kulkuripojasta on kasvanut vastuullinen ja oman paikkansa tietävä yhteiskunnan jäsen.

Wikipedia: Laulu tulipunaisesta kukasta (romaani)

Esiintymistiheys

108 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Nominatiivikulkuripoika
Genetiivikulkuripojan
Partitiivikulkuripoikaa
Essiivikulkuripoikana
Translatiivikulkuripojaksi
Inessiivikulkuripojassa
Elatiivikulkuripojasta
Illatiivikulkuripoikaan
Adessiivikulkuripojalla
Ablatiivikulkuripojalta
Allatiivikulkuripojalle
Abessiivikulkuripojatta

Riimit

-oikɑ

Kaikki riimit