kul­ku­ri­poi­ka

substantiivi/ˈkulkuriˌpoi̯kɑ/
Jaa

Yhdyssana: kulkuri + poika

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. vaelteleva nuori poika tai nuori irtolainen

Esimerkkilauseet

Kulkuripoika näki vieressä tien tuon aukeavan lemmen kukan — katsella, vaan ei omistaa, on kulkuripojalla lupa...
— Väinö Kataja, Eri isää
Jos heinähäkillä makaileva renkimies tai paperipuumetsästä palaava kulkuripoika sattuu heidät näkemään, kääntää hän kankeata päätään, jopa pysähtyy tai pysäyttää hevosensa ja panee tupakaksi.
— Urho Karhumäki, Halki vuoren
Kulkuripojasta on kasvanut vastuullinen ja oman paikkansa tietävä yhteiskunnan jäsen.
— Wikipedia: Laulu tulipunaisesta kukasta (romaani)

Esiintymistiheys

108 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikulkuripoika
Genetiivikulkuripojan
Partitiivikulkuripoikaa
Essiivikulkuripoikana
Translatiivikulkuripojaksi
Inessiivikulkuripojassa
Elatiivikulkuripojasta
Illatiivikulkuripoikaan
Adessiivikulkuripojalla
Ablatiivikulkuripojalta
Allatiivikulkuripojalle
Abessiivikulkuripojatta

Riimit

-oikɑ

Kaikki riimit

Lähteet