Asiasanasto.fi

kulkuri

substantiivi

/ˈkulkuri/

Johdettu sanasta: kulkea

Merkitykset

  1. 1.ilman vakinaista asuinpaikkaa oleva ihminen, joka kulkee seudulta toiselle, kiertolainen
  2. 2.pieni nahkainen ”rengas” vyön soljen puolella, johon vyön pää pujotetaan.

Synonyymit

Etymologia

kulkea + johdin -uri

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.hobo, tramp
  • ruotsiluffare, vagabond
  • saksaLandstreicher, Penner, Vagabund
  • ranskavagabonde (f), vagabond (m)
  • italiavagabondo (m)

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Matti Laurinpoika, joka vaimoineen asui Tomtgårdenia, arveli, ettei heillä pelätä tanskalaisia kulkureita; tulkoot vaan, niin kyllä Matti heille antaa.

Carl Blink, Kustaa Vaasa ja hänen aikalaisensa I

Mikäli pahoin on poika kulkuansa suunnitellut, sikäli suvaitsi Luoja onnen kauas karkaella kintereiltä kiertolaisen, kulkurin pahantapaisen; mutta hän ei onneansa kiellä hältä, eikä muilta.

Willie Angervo, Kaukomieli

Helena -neidon äiti pitää tyttärensä saamaa kukkasta ihastuttavana, mutta saadessaan kuulla, että sen ojensi vain muuan kulkuri, hän alkaa suhtautua siihen kuin joutavanaikaiseen rikkaruohoon.

Wikipedia: Kulkurin valssi

Englanninkieliset vastineet

  • vagabond
  • tramp
  • sundowner
  • wanderer
  • hobo
  • dosser
  • nomad
  • swagger

Esiintymistiheys

8 572 esiintymää, 3.3 / milj.

Suomi24
2.3
Sanomalehdet
10.9
Aikakauslehdet
3.5
Wikipedia
10.1
Reddit
0.5
Tekstitykset
7.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 6

Nominatiivikulkuri
Genetiivikulkurin
Partitiivikulkuria
Essiivikulkurina
Translatiivikulkuriksi
Inessiivikulkurissa
Elatiivikulkurista
Illatiivikulkuriin
Adessiivikulkurilla
Ablatiivikulkurilta
Allatiivikulkurille
Abessiivikulkuritta

Riimit

-ulkuri

Kaikki riimit