Asiasanasto.fi

kulkuvuoro

substantiivi

/ˈkulkuˌʋuo̯ro/

Yhdyssana: kulku + vuoro

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.säännöllistä reittiä liikennöivä kulkuväline tai sen tietty vuoro

Esimerkkilauseet

Kymmenen tienoissa miehet alkoivat saapua, ja heidät vietiin huoneisiinsa: ne olivat epäilyttävän näköisiä miehiä, jotka puhuivat katkonaisesti ja tutkivat mannermaan läpi kulkevien junien aikatauluja sekä sellaisten laivojen kulkuvuoroja, joiden lähtösatamat ovat Italiassa ja Etelä-Ranskassa.

Edgar Wallace, Kuminaamarimiehet

"suonissa" ja noudattavat reittiään paljon täsmällisemmin kuin säännöllisiä kulkuvuoroja suorittavat laivat.

Melville, Valkoinen valas

Lehtitiedon mukaan onnettomuus johtui siitä että Siitaman junanlähettäjä oli ollut päihdyksissä työaikana eikä ollut muistanut junien kulkuvuoroja.

Wikipedia: Siitaman junaturma

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

Nominatiivikulkuvuoro
Genetiivikulkuvuoron
Partitiivikulkuvuoroa
Essiivikulkuvuorona
Translatiivikulkuvuoroksi
Inessiivikulkuvuorossa
Elatiivikulkuvuorosta
Illatiivikulkuvuoroon
Adessiivikulkuvuorolla
Ablatiivikulkuvuorolta
Allatiivikulkuvuorolle
Abessiivikulkuvuorotta

Riimit

-uoro

Kaikki riimit