kul­ku­vuo­ro

substantiivi/ˈkulkuˌʋuo̯ro/
Jaa

Yhdyssana: kulku + vuoro

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. säännöllistä reittiä liikennöivä kulkuväline tai sen tietty vuoro

Esimerkkilauseet

Kymmenen tienoissa miehet alkoivat saapua, ja heidät vietiin huoneisiinsa: ne olivat epäilyttävän näköisiä miehiä, jotka puhuivat katkonaisesti ja tutkivat mannermaan läpi kulkevien junien aikatauluja sekä sellaisten laivojen kulkuvuoroja, joiden lähtösatamat ovat Italiassa ja Etelä-Ranskassa.
— Edgar Wallace, Kuminaamarimiehet
"suonissa" ja noudattavat reittiään paljon täsmällisemmin kuin säännöllisiä kulkuvuoroja suorittavat laivat.
— Melville, Valkoinen valas
Lehtitiedon mukaan onnettomuus johtui siitä että Siitaman junanlähettäjä oli ollut päihdyksissä työaikana eikä ollut muistanut junien kulkuvuoroja.
— Wikipedia: Siitaman junaturma

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikulkuvuoro
Genetiivikulkuvuoron
Partitiivikulkuvuoroa
Essiivikulkuvuorona
Translatiivikulkuvuoroksi
Inessiivikulkuvuorossa
Elatiivikulkuvuorosta
Illatiivikulkuvuoroon
Adessiivikulkuvuorolla
Ablatiivikulkuvuorolta
Allatiivikulkuvuorolle
Abessiivikulkuvuorotta

Riimit

-uoro

Kaikki riimit

Lähteet