kul­le

substantiivi/ˈkulːeˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kul-le (2 tavua) · 5 kirjainta

Johdettu sanasta: kultaa

Merkitys

  1. erääntyyppinen kalanpyydys, raskas, poveton, virtaavassa vedessä käytettävä nuottaKulteella pyydettiin lohta ja siikaa.

Esimerkkilauseet

Ei tieä tulinen sielu, Kulle laskisi laulle.
— Arvi Jännes, Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi
Ei tämä tähän sopiva; en tieä, kuhun panisin, kulle työlle työnteleisin; panenko kasken kaa'antahan?
— Eino Leino, Kalevala näyttämöllä
Kastad kulle torräng on kalkkipitoinen drumliini, jolla on epätavallista kasvistoa.
— Wikipedia: Vadstenan kunta

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kultaa yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
karjala, saame

suomen ja saamelaisten sanojen vastineiksi tavallisesti esitetyt udmurtti kalti̮ni̮ ’pyydystää, nostaa (verkolla, nuotalla, vadalla, lusikalla)’, kalton ’vata; liemikauha, kuorinlusikka’ ja komi ke̮ltni̮, ke̮vtni̮(s) ’pyytää vadalla; valikoida keitosta parhaat palat; kuoria kerma maidosta’, ke̮lti̮n, kevti̮m ’vata’ on tästä erotettava ja liitettävä marin sanueeseen kelδem (← *kältä-) ’pyytää nuotalla’, kelδe ’nuotta, vata’. hantin sana (kantahanti *kɔl-) näyttää olevan täysin homonyyminen suomi kuulla sanan vastineen kanssa ja voi kuulua tähän yhteyteen siinä tapauksessa, että itämerensuomi ku(u)lta- on kuulla sanan johd.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakuultoa (prs. kuullan) ’kuoria pinnalta nestettä; niittää kortteita veneen perästä tätä varten tehdyllä viikatteella; pyytää kalaa kullenuotalla; harata, naarata verkkoa tms. härkkimellä; pyydystää simpukoita vetämällä pohjaa pitkin haravaa, johon on kiinnitetty merta’, kuullattoa ’pyytää kalaa kullenuotalla’, kuulle (g. kuultien) ’pieni poveton nuotta, kulle’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamegolˈdet ’kuoria kermaa, rasvaa; ottaa tai ammentaa jk esine vedestä, liha keitosta, haroa, penkoa (esimerkiksi ruokaa); valikoida parhaat ruokapalat; pyytää kalaa kulteella, nuotata’, eteläsaame gåldeh, luulajansaame kålʿtå, pohjoissaame goldâ (g. golˈdâgâ) ’kulle, ajoverkko’
–? länsimansi pohjoismansi χult- ’kalastaa laahusnuotalla; etsiä nokallaan penkoen ruokaa vedestä (hanhi, sorsa)’
–? itähanti kɔl-, koᴧ-, etelähanti χut-, pohjoishanti χol-, χǫᴧ- ’pyytää kalaa eräänl. uivalla rysällä’
–? selkuppi qoltɛi- ’ammentaa’.

suomen ja saamelaisten sanojen suhteet ovat epäselvät. suomi kultaa ja kulle sanojen esiintyminen etupäässä vain lapin naapuruudessa voisi viitata niiden lappalaisperäisyyteen. Tätä mahdollisuutta ehkä kuitenkin vastustavat kulle sanan muutamat eteläisemmät esiintymätapaukset. On myös oletettu, että karjalan pitkä uu olisi alkuperäinen ja että sanue olisi johdos kuulla sanasta merkityksessä ’tuntea’. Silloin suomi lyhyt u olisi myöhempää kehitystä ja saamelainen sanue suomesta lainattu. On myös huomattava melko laajalti tavattava sana kullata (: kullaa, paikoin murt.) ’sekoitella ruokaa lusikalla syömättä, hämmentää juoksevaa ainetta, etsiä keitosta herkkupaloja; kuoria kerma tai rasva’, joka jollain tavoin kuuluu tähän yhteyteen.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

908 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.4
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Yleisimmät: kulle 49 % · kulteissa 21 % · kulteista 21 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kulle. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kulle