kuo­kan­te­rä

substantiivi/ˈkuo̯kɑnˌteræ/
Jaa

Yhdyssana: kuokka + terä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kuokan metallinen, leikkaava osa

Esimerkkilauseet

Kuokanterä jurisi, mutta Jannen ääni narisi.
— Urho Karhumäki, Viulu ja posetiivi
Melkein sata vuotta oli kulunut siitä, kun Tuomas Jaakonpoika täällä ensi kerran iski kuokanteränsä maakamaraan ja kirveensä puunrunkoon, ja siitä asti oli Huutoniemi omistajansa elättänyt.
— Juho Koskimaa, Erämaan kansaa
Vaakunan selitys on " sinisessä kentässä sudenhammaskoroinen lakio - kolme ylöspäin suuntautuvaa sudenhammasta näkyvissä - sekä kolme kaateista kuokanterää vieretysten; kaikki hopeaa.
— Wikipedia: Piippolan vaakuna

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuokanterä
Genetiivikuokanterän
Partitiivikuokanterää
Essiivikuokanteränä
Translatiivikuokanteräksi
Inessiivikuokanterässä
Elatiivikuokanterästä
Illatiivikuokanterään
Adessiivikuokanterällä
Ablatiivikuokanterältä
Allatiivikuokanterälle
Abessiivikuokanterättä

Riimit

-eræ

Kaikki riimit

Lähteet