kuok­ka

erisnimi, substantiivi/ˈkuo̯kːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuok-ka (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. maan kaivamiseen ja möyhentämiseen käytettävä työkalu, jossa terä on suorassa kulmassa varteen nähden

Esimerkkilauseet

Äskeisen kohtauksen oli Aaprami unohtanut, puheli isälle, minkä mitäkin, tahtoi koetella kuokan vartta, ja kun lähtivät kuokkamaalta pihaan, niin pyrki isän syliin.
— Väinö Kataja, Noidan kirot
Joka pensaasta katseet ne seuraa, ne soimaa: "mies, hoi, missä on sun tuntosi, ota kirkas kuokka, jos sulla on voimaa ja nosta kulkeva kuntosi!
— Larin-Kyösti, Kulkurin lauluja
Jokaisen legioonalaisen oli omissa varusteissaan kuljetettava muita tarvikkeita, kuten telttaa, narua, lapiota, kuokkaa, muonaa ja jopa yhtä leirien paaluaidoituksessa käytettävää paalua.
— Wikipedia: Mariuksen uudistukset

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuokka lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Jokaisen miehen on otettava mukaansa lapio, kuokka ja parikymmentä patruunaa.
— K. M. Eady, Seikkailusta seikkailuun
Yksinäinen turpeenpuskija heilutti kuokkaansa mustalla kesantosaralla.
— Aarne Mustasalo, Kun itämyrsky vinkui
Aura, kuokka ja lapio toverina sulla, kynä muste ja paperi, joutavia kuulla.
— tekijä Usea, Kuinka meistä tuli kirjailijoita
Ehkäpä sanon vain: Katso, miten vikkelästi hänen kuokkansa kärki heiluu tuolla saunan takana.
— Urho Karhumäki, Elotalkoot ynnä muita pakinoita

Etymologia

Vanhin tieto
Jonas Mennander, 1699
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, liivi ja 2 muuta kieltä

Lainalähde: Koska suomi kuokka ei äänneasultaan hyvin sovellu suomalais-permiläinen kaudelta peräisin olevaksi sanaksi, sana saattaakin olla germaanista alkuperää, vertaa hollanti hoek, englanti hook ’haka, hakanen, koukku jne.’ ← germaaninen *hōka-. Vertaa kokka, koksari, koukku.

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkōkka, kōkkia
karjalakuokka, kuokos, kuokkie
lyydikuok(ke̮) (mon. ‑kad) ’kuokka; puinen kokkarenuija’, kuokaińe ’(oven)haka’, kuokkida ’kuokkia; nuijia (turpeita, paakkuja), hakata (tikka nokallaan puuta)’
vepsäkok (g. ‑an) ’kuokka; telso’, kokta, kokkida ’kuokkia maata; kovertaa puuta telsolla; nokkia, nokallaan pistää; nykiä (kala onkea)’
vatjakōkka ’kuokka’, kōttšia, (vatjan Kukkosin murre) kōkkia ’kuokkia’
–huomaa myös viro kook (g. koogu) ’koukku’, koogitseda ’koukkia’, kookida ’koukata, koukkia’
liivikūok ’koukku’

(suomi → pohjoissaame guokˈke ’kuokka’, guokˈkât ’kuokkia, kaivaa’; suomi kuokka → ruotsi murt. Suomi kōkko, kōka jne. ’kuokka’, suomi kuokkia → ruotsi murt. Suomi kōkk(a) jne. ’kuokkia’; itämerensuomi *kōkka ? → liettua kúoka(s), kúoka ’paksupäinen keppi, nuija’, latvia koks ’puu’)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

udmurttikokt́śani̮, kukt́śani̮ ’hakata kuokalla’, kokt́śan, kukt́śan ’kuokka’
komikokni̮ ’kuokkia’, kokalni̮ ’nokkia’, kokan ’kuokka; kuokan tapainen koverruskirves’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Käännökset

  • engl.hoe
  • ruotsihacka
  • saksaHacke (f)
  • ranskahoue (f)
  • venäjäсапка, мотыга
  • esp.azada, azadón
  • virokabli, kõblas
  • italiazappa (f)
  • puolamotyka (f)

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • hoe
  • mattock
  • Dutch hoe
  • scuffle
  • scuffle hoe

Esiintymistiheys

4 901 esiintymää · 1.9 / milj.

Suomi24
1.9
Sanomalehdet
2.6
Aikakauslehdet
2.9
Wikipedia
1.2
Reddit
2.1
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira)

Yleisimmät: kuokka 49 % · kuokan 12 % · kuokkaan 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uokːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuokka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuokka