kuo­li­as

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kuoliaaksi ’kuolleeksi, hengettömäksi’

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuolla yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 13 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (19 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkōlla, kōlema, kōlija ’kuoleva ihminen’, kōlijāks ’kuoliaaksi’, kōlettā ’hoitaa kuolemaan asti’
karjalakuolla, kuolema, kuoloma, kuolettoa ’esimerkiksi taudista: tappaa, kuolettaa; huoltaa jkta kuolemaan asti, olla saapuvilla jkn kuollessa’, kuoleutuo
lyydikuolda, kuoĺī ’kuollut (ennen hautausta), ruumis, vainaja’, kuolettada ’surmata, tappaa, aiheuttaa kuolema’
vepsäkolda, kouda (prs. kolob) ’kuolla’, kolotada, koĺetada ’tappaa’
vatjakōlla, (vatjan Kukkosin murre) kōlettā ’hoivata jkta ennen kuolemaa’
virokoolda ’kuolla; halvaantua; saada kouristus’, koolja, ‑s ’kuollut, vainaja’, kooletada ’panna kuolinvuoteelle, antaa kuolla’
liivikūolə ’kuolla; puutua’, kūoĺiji ’kuoleva, kuolevainen; kuollut, ruumis’, kūoltə ’tappaa; antaa kuolla’

(suomi → luulajansaame kuolatit ’tappaa’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

ersämordvaersämordva kuloms, mokšamordva kulə̑ms ’kuolla’, ersämordva kuloftoms ’tappaa’, kulomo ’kuolema’, ersämordva mokšamordva kuli ’kuollut’
marikolem ’kuolla’
udmurttikuli̮ni̮, kulni̮
komikulni̮, kuvni̮
etelämansietelämansi kāl-, itämansi χōl-, kōl-, länsimansi kōl-, pohjoismansi χɔ̄l-
itähantiitähanti kăla-, kăᴧ-, etelähanti χăt-, pohjoishanti χăᴧ-, χăl- ’sama merkitys’, itähanti kăli̮, etelähanti χătaj ’kuollut, ruumis, vainaja’
unkarihal ’kuolla’, halál ’kuolema’, holt ’kuollut, eloton’
nenetsiχā-
enetsikā-
nganasanikūʾa-
selkuppiqū-, kua-
kamassikʿɯ- ’kuolla’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuolias. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuolias