kuo­lo

substantiivi/ˈkuo̯lo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuo-lo (2 tavua) · 5 kirjainta

Johdettu sanasta: kuolla

Merkitys

  1. (ylätyyliä)(runollinen)kuolemakuolo korjaa

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Ja pilveen piili aurinko, vaan kevättuuli soi: Ma kuolostanne kauniista, oi urhot, laulelen!
— Kössi Kaatra, Punaiset ja valkoiset
Niin, synnist' ei se raukka enää erii, Siks kuolo, helvetti sen kurjan perii.
— Mauno Rosendal, Suomen herännäisyyden historia XIXllä vuosisadalla II 1836-1844
Edellisessä tapauksessa se pyytää elämän ruusuja, mutta ei elämän okaita, jälkimmäisessä taas se ei tahdo nähdä muuta kuin kuolon ristiä kaikkialla.
— Wikipedia: Ruusu-Risti

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuolo lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän oli ensimäinen, joka päätti katkaista saarella vallitsevan kuolon hiljaisuuden.
— Gabriel Ferry, Metsäsissi
Silvine oli tullut kuolon kalpeaksi, isä Fouchard oli asettanut lasinsa pöydälle.
— Émile Zola, Sota
Ensin luulin isäni lähteneen ulos, sillä sisällä vallitsi kuolon hiljaisuus.
— E. Marlitt, Aron prinsessa
Tää nimi se tyyntää myrskyn, mi pauhaa, tää nimi luo eloosi, kuoloosi rauhaa.
— Niilo Mantere, Kotikuusta kuunnellessa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuolla yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 13 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (19 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkōlla, kōlema, kōlija ’kuoleva ihminen’, kōlijāks ’kuoliaaksi’, kōlettā ’hoitaa kuolemaan asti’
karjalakuolla, kuolema, kuoloma, kuolettoa ’esimerkiksi taudista: tappaa, kuolettaa; huoltaa jkta kuolemaan asti, olla saapuvilla jkn kuollessa’, kuoleutuo
lyydikuolda, kuoĺī ’kuollut (ennen hautausta), ruumis, vainaja’, kuolettada ’surmata, tappaa, aiheuttaa kuolema’
vepsäkolda, kouda (prs. kolob) ’kuolla’, kolotada, koĺetada ’tappaa’
vatjakōlla, (vatjan Kukkosin murre) kōlettā ’hoivata jkta ennen kuolemaa’
virokoolda ’kuolla; halvaantua; saada kouristus’, koolja, ‑s ’kuollut, vainaja’, kooletada ’panna kuolinvuoteelle, antaa kuolla’
liivikūolə ’kuolla; puutua’, kūoĺiji ’kuoleva, kuolevainen; kuollut, ruumis’, kūoltə ’tappaa; antaa kuolla’

(suomi → luulajansaame kuolatit ’tappaa’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

ersämordvaersämordva kuloms, mokšamordva kulə̑ms ’kuolla’, ersämordva kuloftoms ’tappaa’, kulomo ’kuolema’, ersämordva mokšamordva kuli ’kuollut’
marikolem ’kuolla’
udmurttikuli̮ni̮, kulni̮
komikulni̮, kuvni̮
etelämansietelämansi kāl-, itämansi χōl-, kōl-, länsimansi kōl-, pohjoismansi χɔ̄l-
itähantiitähanti kăla-, kăᴧ-, etelähanti χăt-, pohjoishanti χăᴧ-, χăl- ’sama merkitys’, itähanti kăli̮, etelähanti χătaj ’kuollut, ruumis, vainaja’
unkarihal ’kuolla’, halál ’kuolema’, holt ’kuollut, eloton’
nenetsiχā-
enetsikā-
nganasanikūʾa-
selkuppiqū-, kua-
kamassikʿɯ- ’kuolla’.

Esiintymistiheys

4 732 esiintymää · 1.8 / milj.

Suomi24
1.9
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.5
Reddit
1.0
Tekstitykset
2.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

Yleisimmät: kuolo 43 % · kuolon 41 % · kuoloon 13 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uolo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuolo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuolo