- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kuolla yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 13 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (19 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kōlla, kōlema, kōlija ’kuoleva ihminen’, kōlijāks ’kuoliaaksi’, kōlettā ’hoitaa kuolemaan asti’ |
|---|---|
| karjala | kuolla, kuolema, kuoloma, kuolettoa ’esimerkiksi taudista: tappaa, kuolettaa; huoltaa jkta kuolemaan asti, olla saapuvilla jkn kuollessa’, kuoleutuo |
| lyydi | kuolda, kuoĺī ’kuollut (ennen hautausta), ruumis, vainaja’, kuolettada ’surmata, tappaa, aiheuttaa kuolema’ |
| vepsä | kolda, kouda (prs. kolob) ’kuolla’, kolotada, koĺetada ’tappaa’ |
| vatja | kōlla, (vatjan Kukkosin murre) kōlettā ’hoivata jkta ennen kuolemaa’ |
| viro | koolda ’kuolla; halvaantua; saada kouristus’, koolja, ‑s ’kuollut, vainaja’, kooletada ’panna kuolinvuoteelle, antaa kuolla’ |
| liivi | kūolə ’kuolla; puutua’, kūoĺiji ’kuoleva, kuolevainen; kuollut, ruumis’, kūoltə ’tappaa; antaa kuolla’ |
(suomi → luulajansaame kuolatit ’tappaa’)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| ersämordva | ersämordva kuloms, mokšamordva kulə̑ms ’kuolla’, ersämordva kuloftoms ’tappaa’, kulomo ’kuolema’, ersämordva mokšamordva kuli ’kuollut’ |
|---|---|
| mari | kolem ’kuolla’ |
| udmurtti | kuli̮ni̮, kulni̮ |
| komi | kulni̮, kuvni̮ |
| etelämansi | etelämansi kāl-, itämansi χōl-, kōl-, länsimansi kōl-, pohjoismansi χɔ̄l- |
| itähanti | itähanti kăla-, kăᴧ-, etelähanti χăt-, pohjoishanti χăᴧ-, χăl- ’sama merkitys’, itähanti kăli̮, etelähanti χătaj ’kuollut, ruumis, vainaja’ |
| unkari | hal ’kuolla’, halál ’kuolema’, holt ’kuollut, eloton’ |
| nenetsi | χā- |
| enetsi | kā- |
| nganasani | kūʾa- |
| selkuppi | qū-, kua- |
| kamassi | kʿɯ- ’kuolla’. |