kuolija
substantiivi/ˈkuo̯lijɑ/kuo-li-ja (3 tavua) · 7 kirjainta
Johdettu sanasta: kuolla
Merkitys
(käännetty englannista)- ihminen tai muu olento, joka kuolee
Esimerkkilauseet
Niinkuin on olemassa suruja, niin kirpeän tuskallisia ja niin raastavan epätoivoisia, ikäänkuin olisivat saaneet armon iskeä uhrinsa heti kuolijaksi, samoin on ilojakin, niin valtavia, että luulisi niitten repäisevän rinnan kahtia.Savupelti taikka lakeinen vetäistiin heti auki, kun kuolija oli puhaltanut henkensä.Uskottiin, että kuoleman oppaiden ohjeita seuraamalla kuolija vältti joutumasta kuollessaan helvettiin.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuolija lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Hän heitettiin akkunasta, pistettiin kuolijaksi ja poltettiin; hänen tuhkansa pantiin tykkiin ja ammuttiin".Täällä minut, vanhan koiran ja varkaan, sade hukuttakoon ja salama kuolijaksi lyököön, -- puheli ukko läähättäen.Taivutustiedot
Taivutusluokka 12 (kulkija)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uolijɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuolija. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuolija