kuo­li­ja

substantiivi/ˈkuo̯lijɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: kuolla

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ihminen tai muu olento, joka kuolee

Esimerkkilauseet

Savupelti taikka lakeinen vetäistiin heti auki, kun kuolija oli puhaltanut henkensä.
— Samuli Paulaharju, Sompio
Kuolema levitti jo mustat siipensä, jo läheni pimeys, lepo, loppu; ja kuolija, tuo hyvä, jalo, lempeä vanhus liikutti kättänsä varjellakseen — paitaansa!
— Dimítrios Vikélas, Lukís Láras
Uskottiin, että kuoleman oppaiden ohjeita seuraamalla kuolija vältti joutumasta kuollessaan helvettiin.
— Wikipedia: Ars moriendi

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuolija
Genetiivikuolijan
Partitiivikuolijaa
Essiivikuolijana
Translatiivikuolijaksi
Inessiivikuolijassa
Elatiivikuolijasta
Illatiivikuolijaan
Adessiivikuolijalla
Ablatiivikuolijalta
Allatiivikuolijalle
Abessiivikuolijatta

Riimit

-uolijɑ

Kaikki riimit

Lähteet