kur­ta­ta

verbi/ˈkurtɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kur-ta-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. vetää poimuille tai rypistää

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kurttu yhteydessä
Vastineita
viro, lyydi, vepsä

myös kyrtty (Eurén 1860; Pohjois-Pohjanmaa Peräpohja itämurteet) ’ryppy, rynkky’, kyrtistyä jne.

Ilmeisesti ainakin osittain deskr.-luonteisia sanoja, kuten äänneasun horjuvuus osoittaa (joskin karjala, vepsä ‑rtš- mahdollisesti ← ‑rti-); myös venäjä kórčit́ ’vetää kokoon, vääntää’, skórčit́ ’käyristää; rypistää, kurtistaa’ jne. sanaryhmän vaikutus on mahdollinen.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

virokurd (g. kurru), kord (g. korru) ’kurttu, ryppy’, kurrutada ’poimuttaa, rypistää; värehtiä, ryöppyillä (vesi myrskyn edellä)’
–vertaa myös karjala kurttša, kurttšu ’ryppy, kurttu’, kurtšistuo ’rypistyä, mennä kurttuun’, kyrttšä, kyrttšy ’ryppy, kurttu’, kyrtšistyö ’kutistua, kurtistua, vetäytyä tai painua kokoon, käpertyä; kumartua’
lyydikurtšištuda ’kurtistua kuivuessaan (esimerkiksi märkä rukkanen tai kenkä)’
vepsäkurtš (g. ‑un) ’solmu; turvottuma’, kurtšištuda ’vetää ruumiinsa kippuraan, otsansa ryppyihin’
virokurts (g. ‑u), kurs (g. ‑u), korts (g. ‑u) ’ryppy, laskos’, kortsuda ’rypistyä, rutistua’.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kurtata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkurttaankurttasinolen kurtannutolin kurtannut
sinäkurttaatkurttasitolet kurtannutolit kurtannut
hänkurttaakurttasion kurtannutoli kurtannut
mekurttaammekurttasimmeolemme kurtanneetolimme kurtanneet
tekurttaattekurttasitteolette kurtanneetolitte kurtanneet
hekurttaavatkurttasivatovat kurtanneetolivat kurtanneet
passiivikurtataankurtattiinon kurtattuoli kurtattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkurttaisinolisin kurtannut
sinäkurttaisitolisit kurtannut
hänkurttaisiolisi kurtannut
mekurttaisimmeolisimme kurtanneet
tekurttaisitteolisitte kurtanneet
hekurttaisivatolisivat kurtanneet
passiivikurtattaisiinolisi kurtattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkurttaa—
hänkurtatkoonolkoon kurtannut
mekurtatkaamme—
tekurtatkaa—
hekurtatkootolkoot kurtanneet
passiivikurtattakoonolkoon kurtattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkurtannenlienen kurtannut
sinäkurtannetlienet kurtannut
hänkurtanneelienee kurtannut
mekurtannemmelienemme kurtanneet
tekurtannettelienette kurtanneet
hekurtannevatlienevät kurtanneet
passiivikurtattaneenlienee kurtattu

Infinitiivit

1. infinitiivikurtata
1. inf. pitkä muotokurtatakseen
2. inf. inessiivikurtatessa
2. inf. inessiivi, passiivikurtattaessa
2. inf. instruktiivikurtaten
3. inf. inessiivikurttaamassa
3. inf. elatiivikurttaamasta
3. inf. illatiivikurttaamaan
3. inf. adessiivikurttaamalla
3. inf. abessiivikurttaamatta
3. inf. instruktiivikurttaaman
4. infinitiivikurttaaminen
5. infinitiivikurttaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikurttaava
Passiivin 1. partisiippikurtattava
Aktiivin 2. partisiippikurtannut
Passiivin 2. partisiippikurtattu
Agenttipartisiippikurttaama
Kieltopartisiippikurttaamaton

Riimit

-urtɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kurtata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kurtata