spur­ta­ta

verbi/ˈspurtɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

spur-ta-ta (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. (arkikieli)tehdä spurtti, kiriä

Esimerkkilauseet

Toiset yrittivät puolestaan maksaa samalla mitalla, mutta hän oppi huomaamaan jo asennosta tai lihasten jännittymisestä, milloin nämä alkoivat "spurtata", ja kun hän polkaisi pari kertaa koko voimallaan eikä päästänyt pienintäkään väliä, pysyi hän jäljessä ilman ponnistuksia.
— Konrad Lehtimäki, Jännittäviä hetkiä
Mutta ne kaksi vanhaa tekijää, jotka juoksivat lyhkäisissä koreissa housuissa, osasivat jo yhtä hyvin kyttäämisen kuin spurttaamisen taidon, ja niin tulos tuli se kuin tuli, vaikka mitäpä siinä olikaan valittamista.
— Urho Karhumäki, Voittajana maaliin
Loppukilpailussa puoli kierrosta ennen maalia Cacho spurttasi voittoon ajalla 3.40,12. Cachosta tuli ensimmäinen espanjalainen juoksija, joka on voittanut olympiakultaa.
— Wikipedia: Fermín Cacho

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: spurta)
Slangissa
1910 lähtien

Helsingin slangissa

spurttaa ’juosta; kiriä; ampaista, ponnistaa; kiihdyttää’

← ruotsi spurta ’kiriä, ottaa (loppu)kiri; pyrähtää’ sanasta spurt ’kiri’ (← englanti spurt ’kiri, ponnistus’; variantti sanasta spirt ’lyhyt aika, hetki’).

Johdoksia: spurttia ’juosta’, spurtti ’kiri, pyrähdys, kiihdytys; vauhti; juoksukilpailu’

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

389 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
1.6
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: spurttasi 53 % · spurtata 24 % · spurttaa 23 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin spurtata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäspurttaanspurttasinolen spurtannutolin spurtannut
sinäspurttaatspurttasitolet spurtannutolit spurtannut
hänspurttaaspurttasion spurtannutoli spurtannut
mespurttaammespurttasimmeolemme spurtanneetolimme spurtanneet
tespurttaattespurttasitteolette spurtanneetolitte spurtanneet
hespurttaavatspurttasivatovat spurtanneetolivat spurtanneet
passiivispurtataanspurtattiinon spurtattuoli spurtattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäspurttaisinolisin spurtannut
sinäspurttaisitolisit spurtannut
hänspurttaisiolisi spurtannut
mespurttaisimmeolisimme spurtanneet
tespurttaisitteolisitte spurtanneet
hespurttaisivatolisivat spurtanneet
passiivispurtattaisiinolisi spurtattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäspurttaa—
hänspurtatkoonolkoon spurtannut
mespurtatkaamme—
tespurtatkaa—
hespurtatkootolkoot spurtanneet
passiivispurtattakoonolkoon spurtattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäspurtannenlienen spurtannut
sinäspurtannetlienet spurtannut
hänspurtanneelienee spurtannut
mespurtannemmelienemme spurtanneet
tespurtannettelienette spurtanneet
hespurtannevatlienevät spurtanneet
passiivispurtattaneenlienee spurtattu

Infinitiivit

1. infinitiivispurtata
1. inf. pitkä muotospurtatakseen
2. inf. inessiivispurtatessa
2. inf. inessiivi, passiivispurtattaessa
2. inf. instruktiivispurtaten
3. inf. inessiivispurttaamassa
3. inf. elatiivispurttaamasta
3. inf. illatiivispurttaamaan
3. inf. adessiivispurttaamalla
3. inf. abessiivispurttaamatta
3. inf. instruktiivispurttaaman
4. infinitiivispurttaaminen
5. infinitiivispurttaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippispurttaava
Passiivin 1. partisiippispurtattava
Aktiivin 2. partisiippispurtannut
Passiivin 2. partisiippispurtattu
Agenttipartisiippispurttaama
Kieltopartisiippispurttaamaton

Riimit

-urtɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Spurtata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/spurtata