kut­sun­ta­kuu­lu­tus

substantiivi/ˈkutsuntɑˌkuːlutus/
Jaa

Yhdyssana: kutsunta + kuulutus

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. virallinen ilmoitus tai tiedonanto kutsuntojen järjestämisestä

Esimerkkilauseet

Monet papit kieltäytyivät lukemasta kutsuntakuulutuksia kirkoissa.
— Aarno Karimo, Kumpujen yöstä IV Itsenäisyyteen
Kuinka menisikään, kun jo koulupoikana on ollut mukana levittämässä Pohjanmaan pappiloihin julistuksia, joissa kiellettiin saarnatuoleista laittomia kutsuntakuulutuksia lukemasta!
— Erkki Kivijärvi, Tervaporvarien pojat ja tyttäret
Suomalaiset pyrkivät estämään kutsuntakuulutusten lukemisen kirkoissa ja kieltäytyivät saapumasta kutsuntoihin eivätkä virkamiehet suostuneet järjestämään niitä.
— Wikipedia: Väkivallaton vastarinta

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikutsuntakuulutus
Genetiivikutsuntakuulutuksen
Partitiivikutsuntakuulutusta
Essiivikutsuntakuulutuksena
Translatiivikutsuntakuulutukseksi
Inessiivikutsuntakuulutuksessa
Elatiivikutsuntakuulutuksesta
Illatiivikutsuntakuulutukseen
Adessiivikutsuntakuulutuksella
Ablatiivikutsuntakuulutukselta
Allatiivikutsuntakuulutukselle
Abessiivikutsuntakuulutuksetta

Riimit

-uːlutus

Kaikki riimit

Lähteet