kut­sun­ta­kuu­lu­tus

substantiivi/ˈkutsuntɑˌkuːlutus/
Jaa

Yhdyssana: kutsunta + kuulutus

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. virallinen ilmoitus tai tiedonanto kutsuntojen järjestämisestä

Esimerkkilauseet

Monet papit kieltäytyivät lukemasta kutsuntakuulutuksia kirkoissa.
Aarno Karimo, Kumpujen yöstä IV Itsenäisyyteen
Kuinka menisikään, kun jo koulupoikana on ollut mukana levittämässä Pohjanmaan pappiloihin julistuksia, joissa kiellettiin saarnatuoleista laittomia kutsuntakuulutuksia lukemasta!
Erkki Kivijärvi, Tervaporvarien pojat ja tyttäret
Suomalaiset pyrkivät estämään kutsuntakuulutusten lukemisen kirkoissa ja kieltäytyivät saapumasta kutsuntoihin eivätkä virkamiehet suostuneet järjestämään niitä.
Wikipedia: Väkivallaton vastarinta

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikutsuntakuulutus
Genetiivikutsuntakuulutuksen
Partitiivikutsuntakuulutusta
Essiivikutsuntakuulutuksena
Translatiivikutsuntakuulutukseksi
Inessiivikutsuntakuulutuksessa
Elatiivikutsuntakuulutuksesta
Illatiivikutsuntakuulutukseen
Adessiivikutsuntakuulutuksella
Ablatiivikutsuntakuulutukselta
Allatiivikutsuntakuulutukselle
Abessiivikutsuntakuulutuksetta

Riimit

-uːlutus

Kaikki riimit

Lähteet