Asiasanasto.fi

kuu­lus­tel­ta­va

substantiivi/ˈkuːlusteltɑʋɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: kuulustella

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö, joka on kokeen, testin tai kuulustelun kohteena

Synonyymit

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Erik herra, jota ei haluttanut kauemmin olla kuulusteltavana, nousi sanoakseen jäähyväiset.
— Carl Blink, Svante Niilonpoika Sture ja hänen aikalaisensa I
Ja kun hän lopulta pääsi kuulusteltavaksi, lausui hän ihan suoraan, mitä ajatteli pidättäjistään.
— Konrad Lehtimäki, Yhdennellätoista hetkellä
Kun eräissä maissa rikosta tutkiva poliisi tai tuomari kuulee syytettyä, hänen täytyy kertoa kuulusteltavalle, että tällä on oikeus vaieta, tehdä tunnustus tai vastata kysymyksiin.
— Wikipedia: Oikeus vaieta

Englanninkieliset vastineet

  • examinee

Esiintymistiheys

869 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikuulusteltava
Genetiivikuulusteltavan
Partitiivikuulusteltavaa
Essiivikuulusteltavana
Translatiivikuulusteltavaksi
Inessiivikuulusteltavassa
Elatiivikuulusteltavasta
Illatiivikuulusteltavaan
Adessiivikuulusteltavalla
Ablatiivikuulusteltavalta
Allatiivikuulusteltavalle
Abessiivikuulusteltavatta

Riimit

-eltɑʋɑ

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet