Asiasanasto.fi

kuulusteltava

substantiivi

/ˈkuːlusteltɑʋɑ/

Johdettu sanasta: kuulustella

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.henkilö, joka on kokeen, testin tai kuulustelun kohteena

Synonyymit

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Erik herra, jota ei haluttanut kauemmin olla kuulusteltavana, nousi sanoakseen jäähyväiset.

Carl Blink, Svante Niilonpoika Sture ja hänen aikalaisensa I

Ja kun hän lopulta pääsi kuulusteltavaksi, lausui hän ihan suoraan, mitä ajatteli pidättäjistään.

Konrad Lehtimäki, Yhdennellätoista hetkellä

Kun eräissä maissa rikosta tutkiva poliisi tai tuomari kuulee syytettyä, hänen täytyy kertoa kuulusteltavalle, että tällä on oikeus vaieta, tehdä tunnustus tai vastata kysymyksiin.

Wikipedia: Oikeus vaieta

Englanninkieliset vastineet

  • examinee

Esiintymistiheys

869 esiintymää, 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

Nominatiivikuulusteltava
Genetiivikuulusteltavan
Partitiivikuulusteltavaa
Essiivikuulusteltavana
Translatiivikuulusteltavaksi
Inessiivikuulusteltavassa
Elatiivikuulusteltavasta
Illatiivikuulusteltavaan
Adessiivikuulusteltavalla
Ablatiivikuulusteltavalta
Allatiivikuulusteltavalle
Abessiivikuulusteltavatta

Riimit

-eltɑʋɑ

Kaikki riimit