kuu­lus­tel­la

verbi/ˈkuːlustelːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kuu-lus-tel-la (4 tavua) · 11 kirjainta · Suomen kielen 7 211. yleisin sana

Johdettu sanoista: kuulla, kuulua

Merkitys

  1. kysyä toistuvasti kysymyksiä tarkoituksena selvittää jokin asia; selvittää tapahtumien kulkua rikostutkinnan osana

Synonyymit

Esimerkkilauseet

No, kutsukaapa todistajat sisään, kuulustellaan niitä ensin.
— Veikko Korhonen, Pihamaa ja takalisto
— Kultainen sisar Helena, vanha ryytitarhasisaremme, varmaan pian pitkästyy ja tulee kuulustelemaan, missä viivyn...
— Lauri Sauramo, Isä Johannes
Berija kuulusteli häntä, kertoi hänelle ironisesti, että seksuaaliset suhteet kansanvihollisten kanssa olivat sallittuja, ja vapautti hänet.
— Wikipedia: Konstantine Gamsakhurdia

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kuulustella lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Yhtä ovelasti suoriutui puolustaja silloinkin, kun todistajana kuulusteltiin Rakitinia.
— F. M. Dostojevski, Karamazovin veljekset II
Grotten kaivostyömiehiä kuulusteltiin ankarasti, mutta syyllistä ei saatu ilmi.
— Selma Lagerlöf, Antikristuksen ihmetyöt
Siellä he lukivat yhdessä läksynsä, kuulustelivat toisiltaan ja toisiaan neuvoivat.
— Juhani Aho, Papin tytär
Sitten meitä tarkasti kuulusteltiin.
— A. Henry Savage Landor, Luvattomilla teillä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kuulla yhteydessä
Vanhin tieto
1656
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (14 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkūlla ’kuulla; tuntea; totella’, kūlua ’kuulua; tuntua’, kūluisa, kūlustā ’kuulustaa, tutkia; kuulostella’
karjalakuulla ’kuulla; tuntea; totella’, kuulo, kuuluisa ’(hyvin) kuuluva; kuuluisa, tunnettu, hyvämaineinen; jhk tai jklle kuuluva’, kuuluo ’kuulua, tuntua’
lyydikūlda ’kuulla, tuntea, totella’, kūlo ’kuulo’, kūlui, kūluž ’kuuluisa’, kūluda ’kuulua’
vepsäkulda, kūlda, kūda ’kuulla’, kūlus ’tarkasti kuuleva’, kuluda ’kuulua’
vatjakūlla, kūlua
virokuulda ’kuulla’, kuulata ’kuunnella, kuulostaa, tiedustella; kuulla’, kuuluda ’kuulua, lukeutua’, kuulus ’kuuluisa, maineikas’, kuulutada ’julistaa, kuuluttaa, ilmoittaa, tiedottaa’
liivikūlə ’kuulla; totella’, kūldzi ’tottelevainen, kuuliainen’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamegullât ’kuulla, tuntea, ymmärtää; kuulua jklle’, gullo ’kuulo; tunto’, gulˈlut ’kuulua; koskea jkta; tuntua’
ersämordvaersämordva kuĺems, mokšamordva kuĺəms ’kuulla’, ? ersämordva kuĺa, mokšamordva kuĺä ’maine, huhu; viesti’
marikolam ’kuulla’
udmurttiki̮li̮ni̮
komiki̮lni̮, ki̮vni̮
etelämansietelämansi kāl-, itämansi länsimansi kōl-, pohjoismansi χūl- ’sama merkitys’
itähantiitähanti kɔl-, koᴧ-, etelähanti χut-, pohjoishanti χǫᴧ-, χol-, χut- ’kuulla; tuntea; tajuta’
–? unkari hall ’kuulla’

. Myös epätodennäk. rinnastuksia samojedilaiselle taholle. Katso myös kuullella ja kuunnella.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.question, interrogate
  • saksaverhören
  • ranskainterroger
  • venäjäдопрашивать
  • esp.interrogar

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • examine
  • catechiselähisynonyymi
  • catechizelähisynonyymi
  • interrogate
  • grill
  • question

Esiintymistiheys

22 654 esiintymää · 8.6 / milj.

Suomi24
5.6
Sanomalehdet
7.1
Aikakauslehdet
1.5
Wikipedia
10.8
Reddit
4.7
Tekstitykset
45.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla)

Yleisimmät: kuulustella 22 % · kuulustellaan 10 % · kuulusteltu 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kuulustella taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkuulustelenkuulustelinolen kuulustellutolin kuulustellut
sinäkuulusteletkuulustelitolet kuulustellutolit kuulustellut
hänkuulusteleekuulustelion kuulustellutoli kuulustellut
mekuulustelemmekuulustelimmeolemme kuulustelleetolimme kuulustelleet
tekuulustelettekuulustelitteolette kuulustelleetolitte kuulustelleet
hekuulustelevatkuulustelivatovat kuulustelleetolivat kuulustelleet
passiivikuulustellaankuulusteltiinon kuulusteltuoli kuulusteltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuulustelisinolisin kuulustellut
sinäkuulustelisitolisit kuulustellut
hänkuulustelisiolisi kuulustellut
mekuulustelisimmeolisimme kuulustelleet
tekuulustelisitteolisitte kuulustelleet
hekuulustelisivatolisivat kuulustelleet
passiivikuulusteltaisiinolisi kuulusteltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkuulustele—
hänkuulustelkoonolkoon kuulustellut
mekuulustelkaamme—
tekuulustelkaa—
hekuulustelkootolkoot kuulustelleet
passiivikuulusteltakoonolkoon kuulusteltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkuulustellenlienen kuulustellut
sinäkuulustelletlienet kuulustellut
hänkuulustelleelienee kuulustellut
mekuulustellemmelienemme kuulustelleet
tekuulustellettelienette kuulustelleet
hekuulustellevatlienevät kuulustelleet
passiivikuulusteltaneenlienee kuulusteltu

Infinitiivit

1. infinitiivikuulustella
1. inf. pitkä muotokuulustellakseen
2. inf. inessiivikuulustellessa
2. inf. inessiivi, passiivikuulusteltaessa
2. inf. instruktiivikuulustellen
3. inf. inessiivikuulustelemassa
3. inf. elatiivikuulustelemasta
3. inf. illatiivikuulustelemaan
3. inf. adessiivikuulustelemalla
3. inf. abessiivikuulustelematta
3. inf. instruktiivikuulusteleman
4. infinitiivikuulusteleminen
5. infinitiivikuulustelemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikuulusteleva
Passiivin 1. partisiippikuulusteltava
Aktiivin 2. partisiippikuulustellut
Passiivin 2. partisiippikuulusteltu
Agenttipartisiippikuulustelema
Kieltopartisiippikuulustelematon

Riimit

-elːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kuulustella. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kuulustella