kuu­roit­tain

Eilinen auringonpaiste on muuttunut navakaksi tuuleksi, ja kuuroittain viskautuu maahan rakeita ja räntää.

Sellainen keskinkertaisuus johtui suurelta osalta kaikessa tulisuudessaan heikosta luonnostani, joka tosin oli nopsa ryhtymään monenmoisiin yrityksiin, mutta vielä helpommin menetti rohkeutensa, joka kyllä kuuroittain tempautui irti levostaan ja rauhastaan, mutta vaipui siihen takaisin väsähtäneenä ja sisäisen vaistonsa vetämänä, joka piti minut kaukana suurista hyveistä ja vielä kauempana suurista paheista, palautti minut yhä uudestaan siihen toimettomaan ja levolliseen elämään, jota varten tunsin syntyneeni, eikä tehnyt minulle mahdolliseksi koskaan saada aikaan mitään suurta, ei hyvässä eikä pahassa.

Kaupungissa sataa vettä vain 6-10 päivänä vuodessa ja silloinkin kuuroittain, noin viisi minuuttia kerrallaan.