lai­nau­tu­mi­nen

substantiivi/ˈlɑi̯nɑu̯tuminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lai-nau-tu-mi-nen (5 tavua) · 13 kirjainta

Johdettu sanasta: lainautua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. tapahtuma tai prosessi, jossa jokin lainautuu

Esimerkkilauseet

Kieliliiton määrittelyssä ensisijaista on kuitenkin kieliopillinen samankaltaisuus, joka edellyttää yleensä pidempiaikaista kielten rinnakkaiseloa kuin sanaston lainautuminen.
— Wikipedia: Volgan alueen kieliliitto
Ruumiinosien nimitysten lainautuminen kertoo hyvin tiiviistä kontaktista kansojen kesken.
— Wikipedia: Unkarin kieli
Kun uralilaisen kantakielen puhuma -alue on paikallistettu Ural -vuorten länsipuolelle ja osa jukagiirin uralilaisista lainoista näyttää palautuvan siihen, ja toisaalta jukagiirissa on samanikäisiä lainasanoja myös tunguusikielistä, joiden puhuma -alue on itäisessä Siperiassa, herää kysymys missä kantauralissa esiintyneiden sanojen lainautuminen voinut tapahtua.
— Wikipedia: Jukagiiriset kielet

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uminen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lainautuminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lainautuminen