lei­no

adjektiivi, erisnimi/ˈlei̯no/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lei-no (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 10 606. yleisin sana

Merkitys

  1. erittäin harvinainen

Esimerkkilauseet

"Äläs, kyllä minäkin tuon tempun teen", innostui Eino Leino, nousi keskilattialle ja potkasi.
— Sulo-Weikko Pekkola, Herrana ja heittiönä
Vaivas saa sun voihkaamaan; vaan tää lohduttaapi; kaikkein äiti povellaan sunkin nukuttaapi; sunkin Isä herättää, ottaa tykönsä — ah, tää leinon lohduttaapi.
— F. M. Franzén, Valikoima runoelmia
Leino muuntautui 1910 -luvulla hahmoksi, jollaisena jälkimaailma on oppinut hänet tuntemaan: pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen, ravintoloissa työskentelevä flanööri ja seuramies, jolla oli laajat sosiaaliset verkostot.
— Wikipedia: Eino Leino

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan leino lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan leina yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro
  1. suomileina
  2. ? balttilainenvertaa liettua klíenas, kleins ’ohut, laiha’, latvia kliens ’laiha, kitukasvuinen, kuihtunut’

Sanalle esitetyt etäsukukielten vastineet (komi le̮ń ’rauhallinen, tyyni’, etelähanti, pohjoismansi liń ’veltto’ jne.) ovat erillistä, osittain deskr. alkuperää.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenleina ’suru, mielipaha’, leinata ’valittaa, surra (kuollutta)’ (osittain ehkä ← viro)
karjalaleinä ’mielipaha, suru; surullinen, kurja, raukka’, leino ’onneton, kurja’ (tästä suomi kirjak. leino ’sama merkitys’)
vatjaleinä ’mielipaha’, (vatjan Kukkosin murre) leinetä ’surra’
virolein (g. ‑a, ‑ä, ‑o, ‑u) ’suru (kuoleman johdosta)’, leinata ’surra (kuollutta), kaivata, itkeä’, (setukaismurre) lainaline ’surullinen’

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

13 205 esiintymää · 5.0 / milj.

Suomi24
3.3
Sanomalehdet
20.1
Aikakauslehdet
23.8
Wikipedia
23.4
Reddit
1.4
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: leino – leinompi – leinoin

Riimit

-eino

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Leino. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/leino