leino
adjektiivi, erisnimi/ˈlei̯no/
Merkitys
- 1.erittäin harvinainen
Etymologia
alkuaan germaanisesta nimestä Lein, Leineke. Myöhemmin nimen suosioon on vaikuttanut assosioituminen suomen sanoihin leina, leini, leino.
Yhdyssanat ja johdokset
Esimerkkilauseet
Eräänä tammikuisena sunnuntaina, juuri kun palvelusvuorossa olevat toimittajat olivat kokoontuneet neuvottelemaan, mistä maanantailehden uutiset otettaisiin, tuli puhelintieto, joka kertoi Eino Leinon maallisen vaelluksen päättyneen.
Erkki Kivijärvi, Aurinko paistaa niin hyvien kuin pahojenkin päälle
Raition, Eino Leinon, J.J.
Kuuno A. Talvioja, Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen toimintansa
Leino muuntautui 1910 -luvulla hahmoksi, jollaisena jälkimaailma on oppinut hänet tuntemaan: pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen, ravintoloissa työskentelevä flanööri ja seuramies, jolla oli laajat sosiaaliset verkostot.
Esiintymistiheys
13 205 esiintymää, 5.0 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1
| Nominatiivi | leino |
| Genetiivi | leinon |
| Partitiivi | leinoa |
| Essiivi | leinona |
| Translatiivi | leinoksi |
| Inessiivi | leinossa |
| Elatiivi | leinosta |
| Illatiivi | leinoon |
| Adessiivi | leinolla |
| Ablatiivi | leinolta |
| Allatiivi | leinolle |
| Abessiivi | leinotta |
Riimit
-eino
Kaikki riimit