lei­pä­pa­la­nensubstantiivi

Toisessa kädessään hänellä oli leipäpalanen ja viipale siankinkkua, toisessa viinilasi.

Dmitri S. Merežkovski, Ylösnousseet jumalat I

Sen vuoksi hän käyttää tarkempia aistejaan, toisin sanoen silmiään ja korviaan, sekä älykkyyttään: hän kuulee vanhempiensa aikovan hylätä lapsensa hän varautuu tilanteeseen ensin keräämällä valkoisia kiviä, sitten luopumalla viimeisestä leipäpalasestaan löytääkseen takaisin hän kuulee jätin kuorsaavan ja pystyy silloin pakenemaan talosta veljiensä kanssa hän osoittaa suurta rohkeutta ottaessaan jättiläisen jalasta seitsemän peninkulman saappaat tämän nukkuessa.

Wikipedia: Peukaloinen (satu)