le­pän­leh­ti

Ja koko elämän ajaksi painui hänen mieleensä lähtemättömästi kuva siitä, miltä kaikki oli näyttänyt hänen viruessaan vedessä Ingunn sylissään: lepänlehtien välitse vilkkui valoa ja varjoa pyöreinä pilkkuina vilisevään veteen, edempänä auringonpaisteessa kiemurteli rannan pitkä, harmaa viiva, ja meri kimmelsi sinisenä.

He tekivät pikku suunnitelmia, lähtivät lehtoihin ja metsäpoluille, kulkivat vaiteliaina, tuskin toisiinsa katsahtaen, tai jos toisiinsa koskettivat, — muka pyyhkäistäkseen toistensa vaatteista jotakin varissutta havuneulasta tai irtautunutta lepänlehteä, — tapahtui se nopeasti, leikitellen, — kuin ainakin rakastuneiden.