lii­na­tuk­ka

adjektiivi, substantiivi/ˈliːnɑˌtukːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

lii-na-tuk-ka (4 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: liina + tukka

Merkitys

Esimerkkilauseet

Kuuluuko minuun, mitä tuollainen liinatukka-Jonas, jota en ennen eläessäni ole nähnyt, ajattelee minusta!
— Lucy M. Montgomery, Annan unelmavuodet
"Jumalan kiitos, että sinä et ole poika", lisäsi hän, käsi Ann-Ullan liinatukalla.
— Onni Wetterhoff, Bergön pyyntimiehet
Sointusa, vähäinen ääni vastasi ylikerroksesta jostakin: "minä tulen, iso-isä!" ja pieni, sievä tyttö pitkällä, kiharalla liinatukalla tuli kohta sen jälkeen juosten puotiin.
— Charles Dickens, David Copperfield II

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan liina yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä
  1. suomiliina
  2. germaaninenvertaa muinaisnorja lín, nykynorja, nykyruotsi lin ’pellava, palttina; huivi’

Samalta (skandinaavinen) taholta myös → saame liiˈdne ’pellavakangas, huivi’; luulajansaame lii´na ’pellavakangas’ kuitenkin luultavasti ← suomi.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenlīna ’hamppu’, līnakko ’ruskea mutta vaaleaharjainen hevonen’
karjalaliina ’hamppu; nuotan tai verkon havas’, liinakko ’vaaleaharjainen hevonen’
lyydiĺīn
vepsälin ’hamppu’

Esiintymistiheys

80 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ukːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Liinatukka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/liinatukka