li­rut­taa

verbi/ˈlirutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

li-rut-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. valuttaa hitaasti

Esimerkkilauseet

Joki juosta liruttaa hilpeänä; se milloin lavenee leveäksi lammeksi, milloin kiitää eteenpäin ripeästi luistavana lankana, milloin taas tyyntyy aivankuin mietiskellen jotain ja hiipii hyvin hiljaa ylitse kivien, lähettäen molemmille puolilleen vallattomia puroja, joiden porinaan on niin suloista nukahtaa.
— Ivan Gontsharov, Herra Oblomov
Pauliinan ääni nousi ja laski, vuoroin pahasti porisi, vuoroin koetti lempeästi liruttaa.
— Jalmari Finne, Hämäläisiä
Kun Fannyn silmä välttää ryyppäsee Emil kahvikuppinsa melkein tyhjiin ja liruttaa sen sitten pullosta taas täyteen.
— Yrjö Koskelainen, Saaristoväkeä

Etymologia

lirua + johdin -tta

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

758 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: liruttaa 49 % · liruttamalla 17 % · lirutti 14 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin liruttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minälirutanlirutinolen liruttanutolin liruttanut
sinälirutatlirutitolet liruttanutolit liruttanut
hänliruttaaliruttion liruttanutoli liruttanut
melirutammelirutimmeolemme liruttaneetolimme liruttaneet
telirutattelirutitteolette liruttaneetolitte liruttaneet
heliruttavatliruttivatovat liruttaneetolivat liruttaneet
passiivilirutetaanlirutettiinon lirutettuoli lirutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäliruttaisinolisin liruttanut
sinäliruttaisitolisit liruttanut
hänliruttaisiolisi liruttanut
meliruttaisimmeolisimme liruttaneet
teliruttaisitteolisitte liruttaneet
heliruttaisivatolisivat liruttaneet
passiivilirutettaisiinolisi lirutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäliruta—
hänliruttakoonolkoon liruttanut
meliruttakaamme—
teliruttakaa—
heliruttakootolkoot liruttaneet
passiivilirutettakoonolkoon lirutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäliruttanenlienen liruttanut
sinäliruttanetlienet liruttanut
hänliruttaneelienee liruttanut
meliruttanemmelienemme liruttaneet
teliruttanettelienette liruttaneet
heliruttanevatlienevät liruttaneet
passiivilirutettaneenlienee lirutettu

Infinitiivit

1. infinitiiviliruttaa
1. inf. pitkä muotoliruttaakseen
2. inf. inessiiviliruttaessa
2. inf. inessiivi, passiivilirutettaessa
2. inf. instruktiiviliruttaen
3. inf. inessiiviliruttamassa
3. inf. elatiiviliruttamasta
3. inf. illatiiviliruttamaan
3. inf. adessiiviliruttamalla
3. inf. abessiiviliruttamatta
3. inf. instruktiiviliruttaman
4. infinitiiviliruttaminen
5. infinitiiviliruttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiliruttava
Passiivin 1. partisiippilirutettava
Aktiivin 2. partisiippiliruttanut
Passiivin 2. partisiippilirutettu
Agenttipartisiippiliruttama
Kieltopartisiippiliruttamaton

Riimit

-irutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Liruttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/liruttaa