- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan luho yhteydessä
- Vastineita
- karjala, vepsä, mordva
(katso erikseen yhd. pataluha)
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | luho ’huono, kulunut, kelvottomaksi rikottu; raihnainen (ihminen)’ |
|---|---|
| vepsä | (peŕt́)luham ’(tupa)rähjä’, luhišk ’(hampaan) tynkä’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| mordva | lužadoms ’luhistua’ |
|---|
. Deskr.-sävyinen sana, vertaa inkeroinen luhka: pataluhka ’rikkinäinen saviastia’, karjala luhki ’uuvuksiin (ajettu hevonen)’, viro (murt.) luhkuda ’rikkoa’, luhki ’rikki’, eteläviro (Wied) luhi (g. luhja) ’väsynyt, voimaton’.