lu­hi

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. huono, rikkinäinen, kelvoton; heikko

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan luho yhteydessä
Vastineita
karjala, vepsä, mordva

(katso erikseen yhd. pataluha)

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaluho ’huono, kulunut, kelvottomaksi rikottu; raihnainen (ihminen)’
vepsä(peŕt́)luham ’(tupa)rähjä’, luhišk ’(hampaan) tynkä’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

mordvalužadoms ’luhistua’

. Deskr.-sävyinen sana, vertaa inkeroinen luhka: pataluhka ’rikkinäinen saviastia’, karjala luhki ’uuvuksiin (ajettu hevonen)’, viro (murt.) luhkuda ’rikkoa’, luhki ’rikki’, eteläviro (Wied) luhi (g. luhja) ’väsynyt, voimaton’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luhi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luhi