lu­ho

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. huono, rikkinäinen, kelvoton; heikko

Etymologia

Vanhin tieto
Matthias Salamnius, 1690
Levinneisyys
paikoin murt.
Vastineita
karjala, vepsä, mordva

(katso erikseen yhd. pataluha)

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaluho ’huono, kulunut, kelvottomaksi rikottu; raihnainen (ihminen)’
vepsä(peŕt́)luham ’(tupa)rähjä’, luhišk ’(hampaan) tynkä’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

mordvalužadoms ’luhistua’

. Deskr.-sävyinen sana, vertaa inkeroinen luhka: pataluhka ’rikkinäinen saviastia’, karjala luhki ’uuvuksiin (ajettu hevonen)’, viro (murt.) luhkuda ’rikkoa’, luhki ’rikki’, eteläviro (Wied) luhi (g. luhja) ’väsynyt, voimaton’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

29 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.3
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luho. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luho