luo­tat­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. murista, nurista

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan luote yhteydessä
Vanhin tieto
Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
Vastineita
karjala, pohjoissaame

itämerensuomalaiset sanat voivat todennäköisesti kuitenkin olla johdoksia v:stä *luottaa ’? lukea (uhri)loitsuja tjs.’ ja siten mahdollisesti samaa alkuperää kuin luottaa1 (katso tätä) tai ainakin tähän sekaantuneita.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaluote (mon. luottehet tai luottiet) ’loitsu(sana); moite’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

pohjoissaamepohjoissaame luotte (inarinsaame) ’(henkilön, eläimen tai esineen) joiku; (vanh.) loitsulaulu’, turjansaame lī̮´χte ’uhri; lappalaisten pakanallinen uskonto’, lī̮´χte-mī̮rr ’puuhepo, joka päällystetään uhratun poron taljalla’ (läheisesti tätä muistuttavia, lähinnä pohjoissaame *luot(ˈ)tĕ-muorrâ-asuun viittaavia sanoja esiintyy myös 1600- ja 1700-luvuilta peräisin olevissa lappalaisten uhrimenojen kuvauksissa).

Ainakin saame mahdollisesti ← germaaninen *blōta-, vertaa muinaisnorja blót ’pakanallinen uhri(juhla); epäjumala’, blóta ’uhrata’, blóttre ’uhripuu’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Luotattaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/luotattaa