- Vanhin tieto
- 1706
- Levinneisyys
- paikoin kaakkoismurteet Kainuu
- Vastineita
- karjala, pohjoissaame
itämerensuomalaiset sanat voivat todennäköisesti kuitenkin olla johdoksia v:stä *luottaa ’? lukea (uhri)loitsuja tjs.’ ja siten mahdollisesti samaa alkuperää kuin luottaa1 (katso tätä) tai ainakin tähän sekaantuneita.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | luote (mon. luottehet tai luottiet) ’loitsu(sana); moite’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| pohjoissaame | pohjoissaame luotte (inarinsaame) ’(henkilön, eläimen tai esineen) joiku; (vanh.) loitsulaulu’, turjansaame lī̮´χte ’uhri; lappalaisten pakanallinen uskonto’, lī̮´χte-mī̮rr ’puuhepo, joka päällystetään uhratun poron taljalla’ (läheisesti tätä muistuttavia, lähinnä pohjoissaame *luot(ˈ)tĕ-muorrâ-asuun viittaavia sanoja esiintyy myös 1600- ja 1700-luvuilta peräisin olevissa lappalaisten uhrimenojen kuvauksissa). |
|---|
Ainakin saame mahdollisesti ← germaaninen *blōta-, vertaa muinaisnorja blót ’pakanallinen uhri(juhla); epäjumala’, blóta ’uhrata’, blóttre ’uhripuu’.