- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Levinneisyys
- itämurteet
- Vastineita
- karjala
Onomat. sana.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | marmattoa ’marmattaa, marista, mankua, nalkuttaa’. |
|---|
mar-mat-taa (3 tavua) · 9 kirjainta
Voi minua, voi minua, minä vaivainen mato!" marmatti maalarin Maija kyyristyneenä lauteiden alle ja itki katkerasti.Siellä marmattaa ilves onkalossaan, sieltä etsii ahmakin pesäpaikan poikasilleen.Dictionary of True Etymologiesin mukaan sanan alkuperäiset juuret voivat olla germaanisissa kielissä, mahdollisesti muinaisnorjassa, jossa kurra tarkoittaa marmattamista.Onomat. sana.
| karjala | marmattoa ’marmattaa, marista, mankua, nalkuttaa’. |
|---|
3 268 esiintymää · 1.2 / milj.
Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C
Yleisimmät: marmattaa 54 % · marmata 9 % · marmattamaan 9 %
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
-ɑrmɑtːɑː
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Marmattaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/marmattaa