ma­ris­ta

verbi/ˈmɑristɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ma-ris-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 14 734. yleisin sana

Merkitykset

  1. elatiivi sanasta mari
  2. valittaa (ärsyttävästi)Vaimo marisee aina, kun tulen myöhään kotiin.
  3. yksikön elatiivi sanasta Mari

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Bouroche ei alussa tiennyt, kenenkä luokse Jean häntä rukoilemalla rukoili ja marisi sitten portaitten jyrkkyyttä niitä kiivetessään, mutta kun hän käsitti, että sairas oli kapinoitsija, julmistui hän.
— Émile Zola, Sota
"Ja se on kaksi penniä", huusi ääni uuninpiipusta, ihmeellinen, inisevä ääni, ikäänkuin jonkun ihmisen, joka aina marisee ja toruu jostakin.
— N. N., Irlantilaisia satuja
Plutarkhos muistuttaa, että "[ m ] eidän osamme ei pitäisi koskaan olla se, että marisemme elämästämme, jos siinä on niin kuin kirjassa yksi tahra ja kaikki muut sivut puhtaita ja virheettömiä".
— Wikipedia: Lohdutukseksi puolisolle

Etymologia

Vanhin tieto
Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
karjala

Onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalamarissa ’marista, nalkuttaa, valittaa; naukua, ynistä’, marineh ’marina’, marata (: marajan) ’naukua, ynistä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • grizzle
  • quetch
  • grumble
  • beef
  • bleat

Esiintymistiheys

8 288 esiintymää · 3.2 / milj.

Suomi24
3.7
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.1
Reddit
1.4
Tekstitykset
1.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 66 (rohkaista)

Yleisimmät: marisee 21 % · marise 18 % · marisemaan 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin marista taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minämarisenmarisinolen marissutolin marissut
sinämarisetmarisitolet marissutolit marissut
hänmariseemarision marissutoli marissut
memarisemmemarisimmeolemme marisseetolimme marisseet
temarisettemarisitteolette marisseetolitte marisseet
hemarisevatmarisivatovat marisseetolivat marisseet
passiivimaristaanmaristiinon maristuoli maristu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämarisisinolisin marissut
sinämarisisitolisit marissut
hänmarisisiolisi marissut
memarisisimmeolisimme marisseet
temarisisitteolisitte marisseet
hemarisisivatolisivat marisseet
passiivimaristaisiinolisi maristu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinämarise—
hänmariskoonolkoon marissut
memariskaamme—
temariskaa—
hemariskootolkoot marisseet
passiivimaristakoonolkoon maristu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämarissenlienen marissut
sinämarissetlienet marissut
hänmarisseelienee marissut
memarissemmelienemme marisseet
temarissettelienette marisseet
hemarissevatlienevät marisseet
passiivimaristaneenlienee maristu

Infinitiivit

1. infinitiivimarista
1. inf. pitkä muotomaristakseen
2. inf. inessiivimaristessa
2. inf. inessiivi, passiivimaristaessa
2. inf. instruktiivimaristen
3. inf. inessiivimarisemassa
3. inf. elatiivimarisemasta
3. inf. illatiivimarisemaan
3. inf. adessiivimarisemalla
3. inf. abessiivimarisematta
3. inf. instruktiivimariseman
4. infinitiivimariseminen
5. infinitiivimarisemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippimariseva
Passiivin 1. partisiippimaristava
Aktiivin 2. partisiippimarissut
Passiivin 2. partisiippimaristu
Agenttipartisiippimarisema
Kieltopartisiippimarisematon

Riimit

-ɑristɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Marista. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/marista