mento
Merkitykset
- tomu; sakka; kaljan vaahto
- lieju, sakka; tomu; vaahto; karkaisematon rauta
Etymologia
2mento2 – lieju, sakka; tomu; vaahto; karkaisematon rauta
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan melto yhteydessä
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Vastineita
- karjala
Lainalähde: mahdollisesti ← germaaninen *smeldo-: anglosaksi smeolt (← *smelta) ’tyyni, hiljainen (sade, tuuli)’, nykynorja smelt ’emalji’, nykyruotsi smälta ’sulatos, kerralla sulatettava määrä; suuri määrä’, nykynorja smelta ’massa, seos’. Sana olisi täten samaa alkuperää kuin malto (katso tätä), maltorauta, mutta toisesta ablautmuodosta lainautunut.
(vertaa maanto)
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | melto ’karkaisematon (rauta); heikko, hidas, saamaton; kuorittu maito tai piimä (meltomaito)’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Esiintymistiheys
20 esiintymää · 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Mento. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/mento