min­ne­lau­lu

substantiivi/ˈminːeˌlɑu̯lu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

min-ne-lau-lu (4 tavua) · 10 kirjainta

sisältää sanat: minne + laulu

Merkitys

  1. keskiajan saksalainen lyyrinen ritarirunous

Esimerkkilauseet

3. Saksan minnelaulu. Englannin, Alankomaiden, Islannin, Norjan, Tanskan, Ruotsin ja Suomen lyriikka.
— Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia II
1. Varhaissaksalainen lyriikka. Trubaduurirunous ja minnelaulu. Viimemainitun eri lajit ja rakenne.
— Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia II
Hänen ansiostaan minnelaulu kehittyi korkealle, sillä hän yhdisti siihen henkilökohtaisia aiheita ja aitoa luontokokemusta.
— Wikipedia: Walther von der Vogelweide

Etymologia

Alkuperä
Käännöslaina
Sanakirjassa
Käsitellään sanan laulaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

Lähtökohtana lähinnä saksan Minnesang ’minnelaulu’, jossa Minne ’rakkaus’ + Sang ’laulu’ (johdos verbistä singen ’laulaa’).

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenlaulā ’laulaa’, laulu ’laulu’, laulattā ’laulattaa; valmistaa sairas kuolemaan, siunata (ruumis)’
karjalalauloa ’laulaa’, laulo, laulu ’laulu, laulaminen’, laulattoa ’laulattaa’
lyydilaulada
vepsäloulda
vatjalaulā ’laulaa’
virolaulda ’sama merkitys’, laul (g. ‑u) ’laulu’, laulatada ’vihkiä (avioliittoon)’
liiviloulə ’laulaa’, loūl ’laulu’, lōlatə ’vihkiä’

(viro tai liivi → latvia laulāt ’vihkiä’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamelawˈlot ’laulaa’ (voi myös olla lainaa ← itämerensuomi).

Liittyvät sanat

Käännökset

  • saksaMinnesang

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑulu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Minnelaulu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/minnelaulu