- Alkuperä
- Murresana
Vertaa murteellinen moikaa (etenkin Häme ja ympäristö) ’kalkkaa, kilkattaa, kumista; raikua, paukkua’.
moi-kaa (2 tavua) · 6 kirjainta
Yhä moikaa Kurjenkellon luja vaski."Ruossia huastettiin: — Höör mej, mina herrana, tet ä är soo, — nyt kuulkeehan kansanpoikaa: työ ootta ollunna meille ne piältäpäsmärit, työ, rotu hienompi, — nyt teille tuomionkellot moikaa.Avointa parveketta kannattavalta pohjoisjulkisivun pylväiköltä laskeutuu leveä portaikko kohti Moikaa.Vertaa murteellinen moikaa (etenkin Häme ja ympäristö) ’kalkkaa, kilkattaa, kumista; raikua, paukkua’.
53 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutusluokka 78 (kaikaa)
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Kond. prees. yks. 3. |
-oikɑː
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Moikaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/moikaa