moi­ku­a

verbi/ˈmoi̯kuɑˣ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (intransitiivinen)soida kumeasti ja kaikuvasti, kuten suuri kirkonkello

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Kellot tornissa olivat alkaneet moikua.
— Clara Tschudi, Marie Antoinette
Pian kuitenkin alkoi läheisen kirkon kello moikua jumalanpalvelukseen kutsuen, ja se hätkähdyttävä ääni toimitti madamen äkkiä maan päälle takaisin jähmetyttäväsi ja karmivasti.
— Stanley Weyman, Mustapukuinen mies
Olav Ahlbäck on johtanut sen suomen kielen verbistä moikua, joka tarkoittaa ' pitää (varsinkin suuren kellon) kumeaa ääntä ' tai sanasta moike, ' moikuva ääni '.
— Wikipedia: Moikipää

Esiintymistiheys

6 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52, vokaalivaihtelutyyppi D

MuotoTaivutus
Infinitiivimoikua
Ind. prees. yks. 1.moiun
Ind. imperf. yks. 3.moikui
Kond. prees. yks. 3.moikuisi
Pot. prees. yks. 3.moikunee
Imperat. prees. yks. 3.moikukoon
Akt. 2. partisiippimoikunut
Pass. imperf.moiuttiin

Riimit

-oikuɑ

Kaikki riimit

Lähteet