roikua

verbi

/ˈroi̯kuɑˣ/

Merkitykset

1.(intransitiivinen)(puhekieltä)synnyttää kovaa (erityisesti epätasaisesti kaikuvaa dynaamista) ääntä
2.(intransitiivinen)(murteellinen)räiskyä

Roikua — maata, olla pitkällään.

Mutta silloin alkoi kaukaa läpi liikkumattoman yön roikua kahlekoirien haukunta.

796 esiintymää, 0.3 / milj.

Suomi24

0.4

Sanomalehdet

0.0

Aikakauslehdet

0.0

Wikipedia

0.0

0.1

Tekstitykset

0.0

Taivutusluokka 52, vokaalivaihtelutyyppi D

-oikuɑ