mo­lis­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. puhua (epäselvästi), höpistä, hölöttää, kailottaa, ulista; solista (vesi)

Etymologia

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
eri tahoilla murt.

vertaa viro mõliseda ’meluta, huutaa’, mõlin ’melu, huuto’. — koltansaame moalătted ’mutista’ ← suomi molottaa, molittaa.

Pääasiassa onomat. sanoja, vertaa melu, möly, mutta vaikutusta on myös sanoista molia (merk:ssä ’puhua epäselvästi tai venäjää’, vertaa posmittaa) sekä toisaalta solista.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Molista. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/molista