mo­lit­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. rukoilla
  2. mutista, puhua (epäselvästi tai esim. venäjää), kailottaa

Etymologia

1molittaa1 – rukoilla

Alkuperä
Lainasana (venäjä: molít́)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan molia yhteydessä
Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, vatja
  1. suomimolia
  2. venäjämolít́ ’rukoilla’, molítva ’rukous’
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalamolie ’rukoilla’, malittu, malitvo, molitvo ’rukous’
lyydimoĺida ’rukoilla’, malitv ’rukous’
vepsämoĺda ’rukoilla’, molitvo ’rukous’
vatja(vatjan Kukkosin murre) molitva ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

2molittaa2 – mutista, puhua (epäselvästi tai esim. venäjää), kailottaa

Sanakirjassa
Käsitellään sanan molista yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén (eli 1818–1872)

vertaa viro mõliseda ’meluta, huutaa’, mõlin ’melu, huuto’. — koltansaame moalătted ’mutista’ ← suomi molottaa, molittaa.

Pääasiassa onomat. sanoja, vertaa melu, möly, mutta vaikutusta on myös sanoista molia (merk:ssä ’puhua epäselvästi tai venäjää’, vertaa posmittaa) sekä toisaalta solista.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Molittaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/molittaa