molittaa
Merkitykset
- rukoilla
- mutista, puhua (epäselvästi tai esim. venäjää), kailottaa
Etymologia
2molittaa2 – mutista, puhua (epäselvästi tai esim. venäjää), kailottaa
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan molista yhteydessä
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén (eli 1818–1872)
vertaa viro mõliseda ’meluta, huutaa’, mõlin ’melu, huuto’. — koltansaame moalătted ’mutista’ ← suomi molottaa, molittaa.
Pääasiassa onomat. sanoja, vertaa melu, möly, mutta vaikutusta on myös sanoista molia (merk:ssä ’puhua epäselvästi tai venäjää’, vertaa posmittaa) sekä toisaalta solista.
Samaa juurta olevia sanoja
Lähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Molittaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/molittaa