- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan molista yhteydessä
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén (eli 1818–1872)
- Slangissa
- 1900-
vertaa viro mõliseda ’meluta, huutaa’, mõlin ’melu, huuto’. — koltansaame moalătted ’mutista’ ← suomi molottaa, molittaa.
Pääasiassa onomat. sanoja, vertaa melu, möly, mutta vaikutusta on myös sanoista molia (merk:ssä ’puhua epäselvästi tai venäjää’, vertaa posmittaa) sekä toisaalta solista.
Samaa juurta olevia sanoja
Helsingin slangissa
molottaa ’puhua epäselvästi, höpöttää, pälpättää’
liittyy ainakin osittain venäjän sanaan molítva ’rukous’ ja siihen liittyviin ortodoksisessa palvelussa toisteltaviin sanoihin (kuten molítʹ ’pyytää hartaasti’, molítsja ’rukoilla’, mólem ’rukoilkaamme’, josta vanha laina on suomi molia ’rukoilla’).