mo­ni­ker­ta

substantiivi/ˈmoniˌkertɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mo-ni-ker-ta (4 tavua) · 9 kirjainta

Yhdyssana: moni + kerta

Merkitys

  1. (matematiikka)luku, joka saadaan kertomalla kokonaisluvulla tai korottamalla potenssiin

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Mutta suurien seppien ja työmiesten monikertaan sekoitettu jälkipolvi, entisten ruukkien, masuunien ja kaivosten ympäristöillä puhuu ja saattaa selvää suomenkieltä.
— Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Mutta Risto ei sanonut enempää, arveli vain itsekseen halveksivasti, että kylläpä hän jo tuollaisista viittailuista olisi monikertaan oivaltanut, että rankkiastian on täytynyt olla lammaskarsinaan haudattuna.
— Kyösti Wilkuna, Lähimmäisiäni
Jokaisen puolitäydellisen luvun monikerta on myös puolitäydellinen, ja jokainen luku muotoa , jossa m on luonnollinen luku ja p alkuluku niin, että , on myös puolitäydellinen.
— Wikipedia: Puolitäydellinen luku

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan monikerta lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit

Etymologia

moni + kerta

Englanninkieliset vastineet

  • multiple

Esiintymistiheys

514 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
1.5
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Yleisimmät: monikerta 50 % · monikertoja 28 % · monikerrat 5 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ertɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Monikerta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/monikerta