mur­jaan­tu­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kutistua, murtua, särkyä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan murjoa yhteydessä
Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, ruotsinsaame
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenmurjata, murjoja ’rypistää’
karjalamurjuo ’murjoa, runnella, rikkoa, ruhjoa; rutistaa, rypistää’
vatjamurjaunnu ’rypistynyt’, (vatjan Kukkosin murre, prs.) murjob ’murjoa, ruhjoa’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

ruotsinsaameruotsinsaame murjahet ’tappaa (et. lintuja ja linnunpoikia)’

. Voi toisaalta kuulua myös mura, muru sanojen yhteyteen kuten semantt. läheinen murska, murskata.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Murjaantua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/murjaantua