1murju1 – huono, pieni, siivoton asunto, mökki
- Vanhin tieto
- Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
- Slangissa
- 1900 lähtien
- Levinneisyys
- yleinen
Lähtökohta: todennäköisesti ← venäjä muŕjá, akk. muŕju ’mökki, hökkeli’.
Helsingin slangissa
murju ’(huonokuntoinen) asunto, huone, kämppä’
murresana, joka ← venäjä murʹjá ’mökki, hökkeli’.
2murju2 – muru, moska, murska
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan murjoa yhteydessä
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, ruotsinsaame
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | murjata, murjoja ’rypistää’ |
|---|
| karjala | murjuo ’murjoa, runnella, rikkoa, ruhjoa; rutistaa, rypistää’ |
|---|
| vatja | murjaunnu ’rypistynyt’, (vatjan Kukkosin murre, prs.) murjob ’murjoa, ruhjoa’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| ruotsinsaame | ruotsinsaame murjahet ’tappaa (et. lintuja ja linnunpoikia)’ |
|---|
. Voi toisaalta kuulua myös mura, muru sanojen yhteyteen kuten semantt. läheinen murska, murskata.
Samaa juurta olevia sanoja