mä­reh­ti­jä

substantiivi/ˈmærehtijæ/
Jaa

Johdettu sanasta: märehtiä

Merkitys

  1. (eläintiede)kasvissyöjä, jolla on erikoislaatuinen ruoansulatuskanava monine mahoineen. Erityistuntomerkkeinä hampaaton yläleuka ja nimitystä vastaava syömiskäyttäytyminen, märehtiminen.Meikäläisiä märehtijöitä ovat hirvieläimet ja kesyt naudat.

Synonyymit

Etymologia

märehtiä + johdin -jä

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.ruminant
  • ruotsiidisslare
  • ranskaruminant (m)
  • venäjäжвачный, животное
  • esp.rumiante
  • viromäletseja
  • italiaruminante

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Miten epäpedagoginen, suorastaan proosallinen, etten sanoisi idioottimainen märehtijä sinä oletkaan!
— Urho Karhumäki, Testamentti
Samassa hetkessä tarttui märehtijä hampainensa raatelueläimen niskaan ja piti kiinni yhtä lujasti kuin pihdeissä.
— Mayne Reid, Kapinapäällikön pojat
Otsalihas löytyy ihmiseltä, lihansyöjiltä, sialta ja märehtijöiltä, mutta hevosilta lihas puuttuu.
— Wikipedia: Otsalihas

Englanninkieliset vastineet

  • muller
  • ruminant

Esiintymistiheys

1 788 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
1.4
Wikipedia
2.7
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiivimärehtijä
Genetiivimärehtijän
Partitiivimärehtijää
Essiivimärehtijänä
Translatiivimärehtijäksi
Inessiivimärehtijässä
Elatiivimärehtijästä
Illatiivimärehtijään
Adessiivimärehtijällä
Ablatiivimärehtijältä
Allatiivimärehtijälle
Abessiivimärehtijättä

Riimit

-ijæ

Kaikki riimit

Lähteet