na­raut­taa

verbi/ˈnɑrɑutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

na-raut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Johdettu sanasta: narahtaa

Merkitys

  1. saada kiinni, käräyttääPoliisi narautti kolme autoilijaa rattijuopumuksesta (kaleva.fi)

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Ja niinkuin tynnyrin tappi narahtaa kiinni väännettäessä, niin sekin narauttaa laulun päälle: jert, jert!
— Joel Lehtonen, Ilvolan juttuja
»Hm», mutisi Pete ja liikahti niin, että hänen tuolinsa narautti kimeän vastalauseen.
— Max Brand, Onnen maille
Noin lintukoiran kokoiset pojat ne oikeastaan keskenään tappelivat ja emo esiintyi paremmin rauhanrakentajana, puraista narauttaen reiteen tai kylkeen sitä, joka liiaksi heikompaansa kuritti.
— Kaarlo Hänninen, Aslak-Jaur

Etymologia

Slangissa
1930 lähtien

Helsingin slangissa

naruttaa ’puijata, petkuttaa; hämätä, harhauttaa’

sanonnasta mennä naruun ’mennä ansaan, tulla petetyksi’ sanan naru merkityksessä ’ansa(lanka)’ (← ruotsi snara ’silmukka, ansa, paula’, katso snara); tämän vaikutusta voivat olla myös merkityksen siirtymiltä vaikuttavat narahtaa (1940–) ’jäädä kiinni (rikkomuksesta)’ ja narauttaa ’antaa ilmi’.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Esiintymistiheys

1 788 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.7
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.6
Tekstitykset
1.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: narauttaa 43 % · narautti 14 % · narauttivat 8 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin narauttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minänarautannarautinolen narauttanutolin narauttanut
sinänarautatnarautitolet narauttanutolit narauttanut
hännarauttaanarauttion narauttanutoli narauttanut
menarautammenarautimmeolemme narauttaneetolimme narauttaneet
tenarautattenarautitteolette narauttaneetolitte narauttaneet
henarauttavatnarauttivatovat narauttaneetolivat narauttaneet
passiivinarautetaannarautettiinon narautettuoli narautettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minänarauttaisinolisin narauttanut
sinänarauttaisitolisit narauttanut
hännarauttaisiolisi narauttanut
menarauttaisimmeolisimme narauttaneet
tenarauttaisitteolisitte narauttaneet
henarauttaisivatolisivat narauttaneet
passiivinarautettaisiinolisi narautettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinänarauta—
hännarauttakoonolkoon narauttanut
menarauttakaamme—
tenarauttakaa—
henarauttakootolkoot narauttaneet
passiivinarautettakoonolkoon narautettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minänarauttanenlienen narauttanut
sinänarauttanetlienet narauttanut
hännarauttaneelienee narauttanut
menarauttanemmelienemme narauttaneet
tenarauttanettelienette narauttaneet
henarauttanevatlienevät narauttaneet
passiivinarautettaneenlienee narautettu

Infinitiivit

1. infinitiivinarauttaa
1. inf. pitkä muotonarauttaakseen
2. inf. inessiivinarauttaessa
2. inf. inessiivi, passiivinarautettaessa
2. inf. instruktiivinarauttaen
3. inf. inessiivinarauttamassa
3. inf. elatiivinarauttamasta
3. inf. illatiivinarauttamaan
3. inf. adessiivinarauttamalla
3. inf. abessiivinarauttamatta
3. inf. instruktiivinarauttaman
4. infinitiivinarauttaminen
5. infinitiivinarauttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippinarauttava
Passiivin 1. partisiippinarautettava
Aktiivin 2. partisiippinarauttanut
Passiivin 2. partisiippinarautettu
Agenttipartisiippinarauttama
Kieltopartisiippinarauttamaton

Riimit

-utːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Narauttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/narauttaa