polt­taa

verbi/ˈpoltːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

polt-taa (2 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 919. yleisin sana

Johdettu sanasta: palaa

Merkitykset

  1. saattaa palamaan, hävittää tai tuhota jotakin tulessa tai palossaTuli poltti 100 hehtaaria metsää.
  2. käyttää tupakkaa tai huumetta polttamalla sitä ja imemällä savu henkeen; tupakoida
  3. kärventää, korventaa, paahtaaAurinko poltti ihon karrelle.
  4. saada palovamma jostain kuumastaPoltin käteni leipoessa.
  5. aiheuttaa kirvelyänokkonen polttaa ihoa, chili polttaa suussa
  6. (arkikieltä)valmistaa (ei-tehdasvalmisteinen) kopio tai CD-, DVD- tai muusta vastaavasta levystäPoltin niiden uusimman levyn autossa kuunneltavaksi.
  7. kuumentaa saviesineita uunissa niin että savi sintrautuu kovaksi keraamiksi
  8. valmistaa jotain tulen tai lämmön avulla kuumentamalla, tislatapolttaa viinaa
  9. (urheilu)aiheuttaa palo pesäpallossa tms. urheilulajissa; poistaa pelistä esim. polttopallossa
  10. lähestyä asian ydintä tai oikeaa kohtaaAlkaa polttaa!

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Jo teki vesi vikoa, Tuli poltti tuttuansa, Saunassa savun seassa, Läpi kiukoan kivisen; Pitäös vesi varasi j.n.e.
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Entistä kovemmin alkoi pakottaa, viiltää, polttaa — ja sileä ja tasainen oli vuode siltä kohdalta, missä jalkojen piti olla...
— Konrad Lehtimäki, Kuolema
Turkkilaiset hyökkäsivät saarelle laivastoineen, ja surmasivat kaikki miehet, ottivat naiset ja lapset orjiksi, ja polttivat kaupungin.
— Wikipedia: Chíos

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan polttaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, saame, ersämordva

merk. myös ’mennä kiireesti, painella (paikoin Pohjois-Karjala); vaatia, kärttää (paikoin kaakkoismurteet)’

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenpolttā ’polttaa; kirveltää; lyödä, iskeä’, poltikkain ’nokkonen’
karjalapolttoa ’polttaa (tuli; tulessa; kaskea, tervaa, tupakkaa jne.); lyödä, iskeä; heittää jllak; (nopeasta liikkumisesta) painella, pistellä’; polte ’polte, vaiva; suru’, poltto; polttajaine ’polttiainen (hyönteinen); nokkonen’
lyydipolttada, poutada ’polttaa’, poĺt́iaińe, polttelī, polteĺaine̮ ’polttiainen, pienen pieni hyttynen’
vepsäpoutta ’polttaa’, pout́t́eińe ’polttiainen, mäkärä’
vatjape̮ltikkaine, (vatjan Kukkosin murre) polt́śikaz ’nokkonen’, polttā ’polttaa’; pe̮ldikko ’nokkosia kasvava paikka’

(vatja pe̮le̮ttā, viro põletada ’polttaa’ ovat oikeastaan kausat.-johdoksia v:stä vatja pe̮le̮a, viro põleda ’palaa’, vertaa liivi palātə ’polttaa (»palattaa»)’ johd. sanasta paʾllə ’palaa’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

saameboalˈdet ’polttaa’ (← *polta-) (pohjoissaame bolˈdijâš (inarinsaame) ’pieni hyönteinen, polttiainen’ ← suomi polttiainen)
ersämordvaersämordva pultams, mokšamordva pə̑ʟtams ’polttaa’.

Polttaa sanaa saame ja mordva vastineineen on pidetty v:n palaa (katso tätä) johd:na, mutta tällöin sanojen suhde on äänt. hämärä.

Englanninkieliset vastineet

  • burn
  • burn off
  • fire
  • retire
  • put out
  • parch
  • cauterise
  • cauterize

Esiintymistiheys

320 383 esiintymää · 122.1 / milj.

Suomi24
125.9
Sanomalehdet
40.2
Aikakauslehdet
44.0
Wikipedia
67.4
Reddit
108.4
Tekstitykset
186.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: polttaa 32 % · polta 11 % · polttanut 6 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin polttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäpoltanpoltinolen polttanutolin polttanut
sinäpoltatpoltitolet polttanutolit polttanut
hänpolttaapolttion polttanutoli polttanut
mepoltammepoltimmeolemme polttaneetolimme polttaneet
tepoltattepoltitteolette polttaneetolitte polttaneet
hepolttavatpolttivatovat polttaneetolivat polttaneet
passiivipoltetaanpoltettiinon poltettuoli poltettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpolttaisinolisin polttanut
sinäpolttaisitolisit polttanut
hänpolttaisiolisi polttanut
mepolttaisimmeolisimme polttaneet
tepolttaisitteolisitte polttaneet
hepolttaisivatolisivat polttaneet
passiivipoltettaisiinolisi poltettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäpolta—
hänpolttakoonolkoon polttanut
mepolttakaamme—
tepolttakaa—
hepolttakootolkoot polttaneet
passiivipoltettakoonolkoon poltettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäpolttanenlienen polttanut
sinäpolttanetlienet polttanut
hänpolttaneelienee polttanut
mepolttanemmelienemme polttaneet
tepolttanettelienette polttaneet
hepolttanevatlienevät polttaneet
passiivipoltettaneenlienee poltettu

Infinitiivit

1. infinitiivipolttaa
1. inf. pitkä muotopolttaakseen
2. inf. inessiivipolttaessa
2. inf. inessiivi, passiivipoltettaessa
2. inf. instruktiivipolttaen
3. inf. inessiivipolttamassa
3. inf. elatiivipolttamasta
3. inf. illatiivipolttamaan
3. inf. adessiivipolttamalla
3. inf. abessiivipolttamatta
3. inf. instruktiivipolttaman
4. infinitiivipolttaminen
5. infinitiivipolttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippipolttava
Passiivin 1. partisiippipoltettava
Aktiivin 2. partisiippipolttanut
Passiivin 2. partisiippipoltettu
Agenttipartisiippipolttama
Kieltopartisiippipolttamaton

Riimit

-oltːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Polttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/polttaa