ni­ris­tä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. liristä
  2. kitistä; ruikuttaa, valittaa

Etymologia

1niristä – liristä

Sanakirjassa
Käsitellään sanan nirua yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Onomat. sanoja. Vertaa norua.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinennirissä ’liristä’
karjalanirata (prs. nirajau), nirissä ’piristä, liristä’, nirahtoakseh ’pirahtaa, herahtaa’, nirahuttoa ’herauttaa (vähän jtak nestettä)’
vatjanirise̮- ’liristä’
vironiriseda, (Wied) niruda, nirguda ’liristä, norua’, nire ’noro’.

2niristä1 – kitistä; ruikuttaa, valittaa

Sanakirjassa
Käsitellään sanan nireä yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Renvall, 1823
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Onomat. sanoja, vertaa näreä.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinennirissä ’kitistä’
karjalanirissä ’marista, kitistä; nalkuttaa’
vironiri ’marisija’, niriseda ’ruikuttaa, marista, torailla’.

Samaa juurta olevia sanoja

Tähän yhteyteen voidaan mahdollisesti liittää myös karjala nirsat (halv.) ’naama, turpa, kuono; ikenet’; toisaalta karjalasta voidaan esittää vertauskohdaksi sanat tirttšu (pohjois- eli vienankarjala, Arvid Genetzin aineistosta), tširttšu ’nirso’. Sanan affektiivis-deskr. luonteesta kielivät myös lukuisat variantit, joita suomi murteissa ovat niru, nirko, nirpo, nirkki, nirkko, nirkku, nirppa, nirppi (Eurén 1860), joten yhtymäkohtia löytyy myös nirpistää ja nireä sanueisiin. Pohjimmiltaan voi kaikkien takana olla sama deskr. juuri kuin v:ssä niristä ’kitistä, ruikuttaa, valittaa’. — suomi → nykyruotsi murt. Suomi nirso(gär) ’nirso’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

liiviniltš (mon. niltšəd) ’nirso’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Niristä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/niristä